Huomaatte, että lempiaiheeni on ummetus. Ehkä siksikin, että sen hoito on hyvin haastavaa, vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, ilon hetkien löytämistä pienistäkin onnistumisista ja positiivista ajattelua ”kyllä tästä selvitään”-periaatteella.

Tuhrimisesta löytyy paljonkin tekstiä niin blogin puolelta kuin itse sivuiltakin. Se on kuitenkin pulma, joka herättää vanhemmissa kovasti kysymyksiä, ihmettelyä, harmitusta niin vanhemmissa kuin myös heissä, jotka sitä hoitavat. Eli tässä muutama pääkohta vielä kerrattuna.

Kuten olemme jo aiemmin todenneet tuhriminen johtuu pääsääntöisesti ummetuksesta – johtuipa itse ummetus nyt sitten mistä tahansa. Tässä viittaan nyt lähinnä keskusteluun allergioiden tms osuudesta ummetukseen. Ummetuksesta kuitenkin noin 95% on toiminnallista ( ei siis elimellistä ) eli sille ei ole löydettävissä selkeää syytä. Tuhriminen on ohivuotoa, mikä tulee kovan kakkakertymän ohi. Kakkakertymä voi syntyä esim. pidättelystä – koulu/päiväkoti on alkanut eikä lapsi halua siellä käydä kakalla. Kakkakertymää voi myös syntyä, mikäli lapsi on ollut sairas ja nesteitä ei ole mennyt riittävästi. Tällöin kakka herkästi ”kovettuu” ja kakkaaminen tekee kipeää, minkä vuoksi lapsi pidättelee. Monet lapset puhuvat tällöin piikkikakasta.

Aiemmin tuhrimista hoidettiin peräruiskeilla ( vesiperäruiske, Klyx ), jotka ovat toki käyttökelpoisia nykyäänkin, mutta ns. ”tyhjennyksen” voi hyvin tehdä reiluilla laksatiiviannoksilla. Tähän soveltuu hyvin makrogol ja näin tehtynä ”tyhjennys” on tottakait lapselle miellyttävämpi. Klyx 3-5 päivänä jonkin pääruuan jälkeen yhdessä laksatiivin kanssa on kuitenkin erinomainen valinta, mikäli ummetus on kestänyt pitkään ja tuhriminen on haasteellista ja kestänyt sekin pitkään. Tärkeää, että myös laksatiivi menee samaan aikaan ja jatkuu tietenkin edelleen.

Mikäli peräruiskeisiin päädytään, ne pitäisi pyrkiä antamaan aina yhteisymmärryksessa lapsen kanssa – ei siis pakolla. Pakolla annettuna niistä jää hyvin herkästi ”ikävä muistijälki” lapselle ja mitä isompi lapsi, sitä ikävämpi. Mikäli ”tyhjennys” tehdään makrogolilla, määrät mietitään aina lapsikohtaisesti huomioiden ikä, ummetuksen/tuhrimisen kesto jne. Tyhjennyksen kesto n 3-4 päivää. Sen jälkeen siirrytään makrogol-annokseen 1-1.5g/kg/vrk. Näin mennään niin kauan, kunnes tilanne on selkeytynyt ja kakka on tullut muutaman kuukauden päivittäin helposti pyyhittävänä, tuhrimista ei ole eivätkä kakkamäärät ikä huomioiden ole mitenkään ”valtavia”. Kakka saa olla löysää eli se ei suinkaan ole merkki liian suuresta laksatiiviannoksesta. Muutoinkin makrogolia käytettäessä menee muutamia päiviä ennenkuin sen vaikutus alkaa näkyä ja vasta siinä 3-4 viikon kohdalla arvioimme tilanteen. Mikäli tuolloin vielä ilmenee tuhrimista, pitää vahvasti miettiä annoksen pientä lisäämistä eikä suinkaan vähentämistä.

Tuhrimisen jatkuessa ja varsinkin, kun tuntuu, että kaiken pitäisi olla kunnossa = vettä menee riittävästi ja kuitujen saantiin on huomiota kiinnitetty sekä kakka tulee päivittäin ollen helposti pyyhittävää, miettikääpä seuraavat asiat.
1. Tapahtuuko tuhrimista ennen vaiko jälkeen kakkaamisen? Mikäli sitä tapahtuu ennen kakkaamista ja varsinkin, mikäli sitä edeltää kivat pelit/leikit/kaverit, ongelma lienee enemmän maltissa eli lapsi ei vain malta jättää kivoja asioita kesken.

2. Mikäli tuhrimista tapahtuu kakkaamisen jälkeen, olisiko käynyt niin, että potalta/pöntöltä on kiirehditty pois liian aikaisin eli on jäänyt tekemättä ne kolme tärkeää loppupinnistystä sen jälkeen, kun omasta mielestä kaikki kakka on jo tullut. Tämän olen huomannut auttavan varsin monia lapsia.

3. Jos ummetusta on jo hoidettu hyvällä menestyksellä pitkään, tuhrimista saattaa esiintyä hyvin harvakseltaan ( kerran, pari/kk) voisi miettiä pientä vähennystä makrogolin suhteen. Ja vähennyksen jälkeen seurantaa 2-3 kuukautta, koska siinä ajassa vasta näet, oliko vähennys hyvästä vaiko ”pahasta”. Mikäli takapakkia ilmenee eli kakka ei tulekaan enää päivittäin, tuhrimista tai muuta pulmaa ilmenee, paluu edeltävään annokseen.

4. Pitää myös muistaa, että ruokailun jälkeisistä kakka-ajoista pidetään kiinni, vaikkei kakkahätä tuntuisikaan. Hyvin useinhan nämä unohtuvat, kun kakka-asiat ovat hoituneet jo jonkin aikaa hyvin.

Oikea, rento istumisasento pöntöllä pikkujakkara jalkojen alla pitää muistaa aina, vaikka tilanne olisi kuinka loistava hyvänsä.

Takapakkia saattaa herkästi tulla infektioiden ja juhlapyhien aikaan. Niistä olen jo aiemmin kirjoittanut eli tällöin pitää kiinnittää erityistä huomiota, että juomisia (vettä) menee riittävästi ja olla valmiutta laksatiiviannoksen nostoon.

Hyvin usein vanhemmat ovat myös huolissaan siitä, että lapsi ei kerro kakkavahingosta tai silmät kirkkaina kieltää kakkaa olevan housuissa, vaikka sen haistaa jo pitkälle. Toki tällöin herkästi tulee mieleen, että lapsella täytyy olla jotain nepsy-pulmaa tms. Täytyy kuitenkin sanoa, että hyvin harvoin olen tavannut lasta, joka myöntäisi kastelu- tai kakkavahingon, vaikka sen vastaanotollakin huomaisi. Helpompi on aina kieltää asia kuin myöntää. Myöntäessään sen, moni lapsi pelkää saavansa siitä enemmän tai vähemmän moitteita, mikä ei tietenkään tunnu kivalta.

Vielä lopuksi – tuhrimisesta hyvin pieni osa on toiminnallista, ei pidättelystä johtuvaa. Tällöin hoito on muutoin täysin samanlaista kuin ummetuksen hoito, mutta laksatiivista ei tässä tilanteessa ole hyötyä. Ruokailun jälkeiset kakalle ohjaukset tällöinkin erityisen tärkeitä.

Ja muistattehan – mikään ei ole niin tärkeää kuin positiivisen palautteen antaminen lapselle pienestäkin onnistumisesta. Se nostaa itsetuntoa ja tuo mukanaan lisää onnistumisia.

Katsokaapa Yle Areena Ummetus sekä The Poo In You.

Lisättäköön vielä – mikäli tuhrimispulma ilmenee lähinnä koulussa/päiväkodissa, niin kannattaa antaa vain pieni määrä laksatiivia aamulla ja loput kotona päivällisen tietämillä. Ei kuitenkaan iltapalalla, ettei se häiritsisi yöunia.

Näissä merkeissä kevättä odotellen
rkoppeli 3/23