Uroterapeutin vastaanotto on itsenäinen sairaanhoitajan vastaanotto lapsille ja nuorille, joilla on toiminnallisista syistä johtuvia pulmia rakon- ja suolen toiminnassa (yökastelu, päiväkastelu, ummetus, tuhriminen). Vaikka kyseessä ei ole sairaus, kastelua ja ummetusta on verrattu kroonisiin tiloihin, sillä niiden hoito vaatii pitkäjänteisyyttä painottuessaan arjen tapa-asioihin. Vastaanottoajat ovat tunnin aikoja, tavoitteena on saada lapsi ensin puhumaan kiusallisesta pulmastaan ja sitten edetään varsinaiseen ohjaukseen.

Toimintaa ohjaavat ICCS (International Children’s Continence Society) uroterapian sisältöalueet:

• anatomia ja fysiologia – lapsen on tärkeä ymmärtää miten munuaiset ja pissarakko toimivat sekä ruuankulkua elimistössä ja kakkaradan toimintaa
• säännölliset WC-käynnit – pissa-ajat ja kakka-ajat lapsen aikatauluun soveltaen (aamupissa, ruokapissat, lähtöpissat, iltapissat) – kun on aika ei tarvitse olla hätä
• ummetuksen ehkäisy ja hoito – usein kastelijoilla taustalla hyvin oireettomana (harvakseltaan tapahtuvat kakallakäynnit, viime hetkeen pidättely, hätäiset käynnit, huono asento), kuidut, lautasmalli
• riittävä, oikeanlainen ja oikein ajoitettu juominen
• WC-päiväkirjojen täyttäminen – miksi ovat tärkeitä? Vessapäiväkirja, johon on merkitty pissalla ja kakalla käynnit sekä tapahtuneet vahingot, on tärkeä hoidon suunnittelun ja seurannan sekä myös muistamisen apuvälineenä
• jatkuva kannustus ja seuranta, pysyvä hoitokontakti – usein hyvät ja huonot vaiheet vuorottelevat, hoitomotivaatio on vaikea ylläpitää, ohjeet unohtuvat

Ohjauksessa korostuu lapsen oma ikätasoinen vastuunotto. Vaikka uroterapialla saadaan hyviä tuloksia, haasteena on lapsen motivoituminen noudattamaan annettuja ohjeita joka päivä koulussa, kavereilla ja harrastuksissa silloinkin, kun menee hyvin. Jos päivärutiinit syömisiin, juomisiin ja vessakäynteihin unohtuvat, tulee takapakkia ja uudelleen motivoituminen on aina haasteellisempaa. Lapselle on erityisen vaikeaa ymmärtää, että vessaan on mentävä, vaikka ei ole hätä. Hoidon onnistumisen kannalta on merkityksellistä, että lapsi itse uskoo pystyvänsä vaikuttamaan kuivana/siistinä pysymiseen.  Tutkimustulokset tukevat minä-pystyvyyden tunteen merkitystä kuivana/siistinä pysymisessä.

Vanhemmat ovat tärkeitä ”tsemppareita”, joilta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, konkreettista vessassa mukana oloa ja juomisista huolehtimista joka päivä – haasteena on, että kysymys on tavallisista perusasioista, jotka ihmiset yleensä hoitavat automaattisesti sen enempää miettimättä. Osa vanhemmista kokee lapsen kastelun/tuhrimisen omana epäonnistumisenaan kokien syyllisyyttä ja ahdistusta siirtäen tahtomattaan pettymystään lapseen, moittien häntä joko sanallisesti tai ilmein ja elein.

Lähteet:

Austin PF, Bauer SB, Bower W, Chase J, Franco I, Hoebeke P, Rittig S, Vande Walle J, von Gontard A, Wright A, Yang SS, Neveus T. The Standardization of Terminology of Lower Urinary Tract Function in Children and Adolescents: Update Report from the Standardization Committee of the International Children’s Continence Society. The Journal of Urology 2014; 191:1863–1865.e13.

Sanders C & Bray L. Young people’s evaluation of a nurse-led bladder training service: working towards developing a patient reported experience and ourcome measure. International Journal of Urological Nursing 2013;7(1):25-32.