”Olemme tehneet aivan kaiken ja siitä huolimatta tuhrimista on edelleen eikä ummetus mihinkään häviä.” Usein ollaan myös sitä mieltä, että käyttipä laksatiivia tai ei, tilanne on aivan sama eli tuhriminen jatkuu. Ja kakkahan yleensä sitten tulee päivittäin eli mitä ummetusta se muka on? Tässä voi miltei heti sanoa, että käytetty annos on ollut aivan liian pieni. No mitäs tehdään?

Muistattehan, että hyvin usein, kun makrogol aloitetaan, tuhrimista voi ilmetä enemmän tai vähemmän ja kakka saattaa olla hyvinkin löysää. Ja mitäpä usein hoitopuoleltakin todetaan – vähentäkää annosta, koska tuo taitaa nyt olla liian paljon. Tai sitten vanhemmat tekevät saman päätöksen kysymättä keneltäkään, miettien, ettei tuokaan lääkäri mitään tiennyt. Näinhän ei pitäisi tehdä, koska ensinnäkin vasta 3-4 viikon kohdalla meillä on jokin käsitys makrogolin tai muun laksatiivin riittävyydestä. Ja mikäli tuolloin edelleen on tuhrimista, meidän pitäisi nostaa annosta. Ymmärrän, että tämä kuulostaa aivan nurinkuriselta ja täytyy sanoa, että itsellänikin meni aikaa ennen kuin tuon ymmärsin. Mutta näin asia vain on. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että laktuloosi ei tutkitustikaan ole paras mahdollinen lääke – ainakaan haastavan ummetuksen hoidossa. Ei edes vauvoille.

Seuraava kappale erityisen tärkeä!

Lopetammeko vai vähennämmekö laksatiivia, kun näyttää, että tilanne on hallinnassa ja kakka päivittäin tulee? No emme todellakaan tee kumpaakaan! Laksatiivia ei vähennetä, puhumattakaan, että se lopetettaisiin, vaan seuraillaan tilannetta. Aika riippuu hieman siitä, kuinka haasteellinen tilanne on ollut hoidon alkaessa. Itse seurailisin vähintään puolesta vuodesta vuoteen. Mikäli kakka on tullut helposti päivittäin sinne, minne pitää, on helposti pyyhittävää eikä tuhrimista ole ollut etkä myöskään mieti, että ”miten noin pikkuihmiseltä voikin tulla noin paljon kakkaa”, voisi vähentää 3-6 g. Jos annos on ollut vaikkapa 18g, ehkä 3 g:n vähennys olisi paikallaan. Ja AINA seurantaa ainakin 2-3 kuukautta. Mikäli tilanne on edelleen kuten aiemmin kirjoitin, uusi vähennys ja sama seuranta. Mikäli takapakkia on tullut, paluu mahdollisimman pian aiempaan annokseen. Mikäli tilanne on kiikun kaakun eli välillä on ollut pientä haastetta, ei tehdä uusia vähennyksiä vaan seurataan vielä. Ummetuksen hoito kestää todella pitkään ja matkan varrella tulee useita epätoivon ja epäuskon hetkiä. Karkeasti voi laskea, että ummetuksen hoito kestää noin kaksi kertaa niin pitkään kuin ummetus on hoidon alkaessa kestänyt. Joskus tämäkään ei riitä.

Tottuuko suoli laksatiiviin? Ei totu! Entä ellen käytä? Kakkaradan loppuosa alkaa venyttymään ja siitä tulee kakkavarasto. Mitä pidempään tilanne kestää, sitä suuremmalla osaa kakkarataa kertymää on ja ohivuoto lisääntyy. Kts www.eric.org.uk/videos The Poo In You. Palautuuko suoli ennalleen? Kyllä, mikäli jaksatte olla kärsivällisiä ja johdonmukaisia hoidon suhteen.

Tuhriminen johtuu siis lähes poikkeuksetta ummetuksesta. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Koska jokin muu syy on useimmiten helpompi ehkä hyväksyä. On hyvä palauttaa mieleen ummetusdiagnoosin kriteerit, jotka löytyvät Kakka-autojen formulakuskiksi-osiosta. Paljon käydään keskustelua allergioiden vaikutuksesta ja erityisesti lehmän maidon vaikutuksesta. Täytyy huomioida, että runsas maitotuotteiden käyttö voi altistaa ummetukselle, mutta ei suinkaan tarkoita allergiaa. En aliarvioi allergian vaikutusta, mutta se ei ole kuitenkaan niitä ensimmäisiä, mitä ummetuksen aiheuttajaksi haetaan. Allergiat yleensä ilmenevät muutoin kuin ummetuksena. Yli 95% ummetuksesta on kuitenkin tutkitusti toiminnallista, joten se ei todellakaan ole mikään kiireessä keksitty diagnoosi, joka kaiken vanhemman harmituksen myötä tulee mieleen. Tuo viisi prosenttia tulee useimmiten esille jo vauvavaiheessa, mutta poikkeuksiakin toki on.

Huomioitavaa on myös ummetuksen vaikutus käyttäytymiseen. Joskus vanhemmille voi tulla päiväkodista viestiä, että lapsen käyttäytyminen on muuttunut, hän ei pysty keskittymään tehtäviin, kuten aiemmin, hän kiusaa toisia, on muuttunut hieman aggresiiviseksi jne. Vanhemmat ovat tietysti harmissaan ja tuovat esille, etteivät vessa-asiat suju kuten ennen – kakka ei tule päivittäin, välillä on pientä tuhrimista housuissa ja pissavahinkojakin esiintyy ajoittain. Aloitamme hoitamaan ummetusta – arjen tapa-asiat kuntoon, myös laksatiivi tulee aiheelliseksi. Menee jonkin aikaa ja päiväkodista tulee vanhemmille viestiä, että nyt lapsen kohdalla kaikki sujuukin kuten aiemmin. Kysellään, mitä olette kotona tehneet, kun lapsi on iloinen oma itsensä. Eli hankala ummetus vaikuttaa myös käyttäytymiseen, kun lapsi toisaalta kaikin tavoin yrittää pidätellä kakkaa ja toisaalta vatsassakin tuntuu ikävälle, kipuakin aika ajoin. Katsokaapa lastanne, kun hän pidättelee. Useimmat säntäilevät kuin jojo-pallo, keskittyminen on vaikeaa, lapsi saattaa kävellä varpaillaan jne. jne.

Mutta eihän laksatiivi lopulta ole se ensimmäinen, mitä lapselle tarjotaan hoidoksi. Ei saisi olla. Tärkeämpää on kiinnittää aivan ensimmäiseksi huomiota syömisiin/juomisiin. Lapsen, kuten meidän muidenkin, pitää saada riittävästi erilaisia kuituja. Täysjyvätuotteet käyttöön (tuotteissa kuitua vähintään 6g/100g), marjoja/hedelmiä/vihanneksia mielellään viisi lapsen omaa kourallista per päivä. Lautasmalli! Ja vesi! Joka aterialla lasillinen vettä – lasin koko riippuu sitten lapsen iästä. Eskari-ikäisestä alkaen 2 dl:n lasi, pienemmillä hieman pienempi. Toivottavasti tämä huomioitaisiin myös päiväkodeissa, koska siellähän lapsi suurimman osan päivästään viettää! Maitotuotteita riittää 4-5 dl/päivä. Joka aterian jälkeen rauhallinen kakkayritys oikeassa asennossa olipa hätä tai ei. Näistä kaikista löytyy ohjeet näiltäkin sivustoilta.

Kun laksatiivi otetaan käyttöön, se täytyy ottaa siis annoksella 1-1.5 g /kg (joskus jopa 2 g/kg), mikäli puhumme makrogolista- Lactuloosissa annos on 1-2 ml/kg x 2 (enintään 50 ml/vrk), mutta lactuloosia en itse suosittele. Riittävä annos siitä aiheuttaa usein hankalia ilmavaivoja, mutta toki sitä voi halutessaan kokeilla ja käyttää, jos sen hyväksi havaitsee. Jos tuhriminen on todella hankalaa, voi avuksi miettiä Klyx-peräruiskeita 3-5 päivänä esim. päivällisen jälkeen annettuna, mutta samalla menee siis makrogol aloitusannoksella. Makrogol hoitaa suolta kokonaisuudessaan ja peräruiske enemmän loppuosaa. Peräruiskeen lapset kokevat epämiellyttävänä, joten itse suosin hoitaa mieluummin reilulla annoksella makrogolia 4-5 päivää ja sen jälkeen jatko tuolla edellä mainitulla annoksella.

Mikä harmittaa eniten hoitopuolen edustajana? Itseäni ainakin se, kun pyydän vanhempia ottamaan yhteyttä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, mikäli vähänkin kysyttävää. Yhteyttä otetaan hyvin harvoin, vaikka tilanne sitä vaatisikin tai otetaan sitten vuoden päästä eli varsin myöhään, kun tilanne ei ole suunnitellusti edennyt. Miksi???Mukava olisi toki kuulla myös onnistumisistakin, koska tuolloin saa itselleen varmuutta, että näin kannattaa tehdä toistekin. Ja mistä hoitopuoli parhaiten oppii hoitamaan ummetusta? Siitä, kun vanhemmat reilusti ilmoittavat kuulumisiaan ja antavat palautetta heitä hoitaneelle henkilölle esim. sähköpostilla/soittamalla, miten kukin on sopinut. Silloin voi nopeasti tehdä muutoksia hoidon suhteen. Kovin tärkeää on myös, että vastaatte saamaanne vastaukseen vaikkapa vain ok, jotta tiedetään, että posti on perille mennyt!

Ja tärkeintä! Lapsen on itse ymmärrettävä, miten ruoka elimistössä kulkee. Millaista ”polttoainetta” kakka-autoille kannattaa antaa, jotta ne mutkistakin paremmin eteenpäin pääsevät. Miten saa kiireiset motskarit (tuhriminen) noudattamaan liikennesääntöjä? Mikäli lapsielle annetaan vain ohjeita, että näin ja näin sinun pitää toimia, pyyntöjä on vaikea noudattaa, kun ei ymmärrä perimmäistä syytä. Tämä on sitä, mitä vastaanotolla läpi käydään ja annetaan samalla lapselle pikkutehtäviä kotiin hoidettavaksi. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla – pala palalta palapelikin kootaan. Usein vanhemmista tuntuu ja heistä on aistittavissa, että eihän täällä mitään uutta tullut. Tuo kaikkihan me jo tiedettiinkin. Näinhän usein voi ollakin, mutta yksi vastaanoton tarkoitushan on, että lapsi itse ymmärtää. Ja tiedätte varmaan itsekin, että kun vieras sanoo samat asiat, mistä itsekin olette lapsen kanssa jutelleet lukemattomia kertoja, vieraan sana painaa enemmän. Laksatiiviannos on useimmiten vastaanotolle tultaessa kuitenkin aivan liian pieni, jos sitä on edes aloitettu. Se ja laksatiivin käytön merkitys on vanhemmille kuitenkin useimmiten uutta asiaa.

Kiva, että jaksoitte lukea tähän asti! Muistattehan vielä, että makrogol sekoitetaan aina nesteeseen ja niin ”ohueen”, että sen voi halutessaan pillillä imeä. Ja mikäli lapsi ei halua käydä päiväkodissa/koulussa kakalla, niin antakaa pieni määrä aamulla ja päivällisen aikoihin suurempi. Tai koko annos päivällisen yhteydessä – toki määrästä riippuen. Tsemppiä teille!

Kesäisiä päiviä ja nyt mustikkametsään

24.7.22 rkoppeli