Yökastelua voidaan hoitaa kasteluhälyttimen tai desmopressiinin(Minirin) avulla. Se, kumpi kulloinkin valitaan, riippuu hyvin pitkälti lapsesta, perheestä, kuten myös siitä, millaista kastelu on. Tapahtuuko sitä useita kertoja yössä,muutama kerta viikossa ja ovatko määrät suuria/pieniä sekä miten lapsi itse niihin suhtautuu.

Hälytinhoito vaihtoehtona ei saisi koskaan lähteä hoitohenkilökunnan eikä myöskään vanhempien valinnasta vaan ehdottomasti lapsen itsensä päättämänä. Mikäli lapsi ei ole laisinkaan motivoitunut hälytinhoitoon, ei sitä ole syytä valita vaan odottaa, kunnes lapsi itse on siihen valmis/halukas. Näin saadaan ehdottomasti parempia hoitotuloksia.

Kasteluhälyttimen tarkoitus on opettaa lapsi reagoimaan yölliseen pissahätään ja oppia joko heräämään tai pidättämään. Hälytin hoitaa syytä, kun taas lääke oiretta. Molemmat ovat hyviä, kunhan aika on oikea. Mikäli kasteluita on useampi yössä, ei hälytin ole paras vaihtoehto, koska luultavasti kenenkään ”pinna” ei tulisi kestämään jatkuvaa heräämistä. Ja todennäköistä on, että vain vanhemmat heräisivät.

Huomioitavaa on, että yökastelu ei ole sairaus eikä sitä suinkaan tarvitse hoitaa, jos lapsi ei ole hoitoon motivoitunut tai on esim. 5-6 vuotias. Vuoden aikana lapsessa tapahtuu paljon kehitystä ja kuusivuotiaana yökastelu voikin olla jo ohitettu ilman hoitoa. Tuona aikana on kuitenkin hyvä pitää kiinni säännöllisestä vessa- ja juoma-aikataulusta, mistä sivuillamme on aiemmin kirjoitettu. Pitää aina muistaa, että jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan ja vaikka hän kastelisikin yöllä, hän osaa aivan mahtavasti pelata jääkiekkoa, jalkapalloa, tanssia, piirtää ym ym. Näihin positiivisiin asioihin kannattaa kiinnittää paljon enemmän huomiota kuin siihen, että sänky kastuu.

Kuten aiemmissa teksteissä näillä sivuilla on korostettu, niin päivän täytyy olla ehdottomasti kunnossa, kun yökastelun hoitoa mietitään. Eli päiväkastelua tai mitään muitakaan pulmia pissaamisten kanssa ei päivällä saa olla eikä myöskään tuhrimista, mikä yleensä aina johtuu ummetuksesta. Kakan pitää tulla päivittäin. Ummetus on aina yksi kasteluun altistava tekijä. Eli päivän aikana on huolehdittava säännöllisistä vessassa käynneistä (vaikka hätä ei tuntuisikaan) samoin säännöllisestä juomisesta, erityisesti huomioiden vesi.

Yökastelun hoito tuskin on aiheellista silloin, kun kuivia öitä viikossa on enemmän kuin märkiä. Kun valitaan hoitomuodoksi hälytin, hoitoon on sitouduttava ainakin pariksi kuukaudeksi eikä siinä tunneta viikonloppu-eikä muitakaan vapaapäiviä. Ensimmäisten parin viikon aikana vanhempien apua varmasti tarvitaan heräämisessä, mutta sitten lapsen pitäisi alkaa jo itse huolehtia heräämisestä sekä sen jälkeisistä ”toimenpiteistä”. Kun/jos hoito auttaa, lapsi ”oppii” heräämään tunteeseen pissarakon täyttymisestä ennenkuin kastelu tapahtuu. Mikäli minkäänlaista apua ei ole saatu reilun kuukauden aikana, hoito kannattaa lopettaa ja kokeilla muutaman kuukauden (6-9) kuluttua uudelleen. Jos yhtäjaksoisesti on ollut kaksi viikkoa kuivia öitä, hoidon voi lopettaa. Mahdollista on kuitenkin, että yökastelu uusii myöhemmin, jolloin kannattaa jälleen ensimmäisenä tarkistaa vessa- ja juomarytmitys. Hälytinhoidon kesto on 3kk eikä pidempien hoitojaksojen ole todettu tuovan juurikaan enempää hyötyä.

VALITSISIMMEKO KUITENKIN LÄÄKKEEN

Yökastelun katsotaan useimmiten johtuvan liian vähäisestä antidiureettisen hormonin (säätelee pissan määrää ja väkevyyttä) erityksestä, jolloin pissamäärät ovat suuria ja pissa laimeaa. Mutta muitakin syitä yökasteluun on ja niistä kerrottu jo aiemmin näillä sivuilla yökasteluun liittyvässä osiossa.

Lääkehoidon (desmopressiin) hyviä puolia on, että vaste tulee nopeasti, mikäli ajankohta on oikea. Lääke vähentää yöllistä pissan eritystä eli se hoitaa vain oiretta eikä nopeuta kuivaksi oppimista. Hoidon päätyttyä kastelu jatkuu, ellei lapsi ole hoidon aikana kypsynyt fyysisesti yökuivaksi.

Lääkettä voidaan käyttää jatkuvasti tai vain esim. leirien ja yökyläilyjen/matkojen aikana. Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää, että hän voi osallistua toisten lasten tavoin leireille yms. Hoito kannattaa aloittaa suurimmalla nykyisin käytössä olevalla annoksella eli 240µg ja mikäli parissa viikossa ei minkäänlaista apua tule – edes pissamäärän vähenemistä- kokeilu kannattaa lopettaa ja katsoa muutaman kuukauden kuluttua uudelleen. Useimmiten on niin, että lääke auttaa paremmin kouluikäisiä lapsia, joilla jo on omaa antidiureettisen hormonin tuotantoa enemmän. Mikäli lääke auttaa, voi sitä asteittain vähentää ja katsoa, mikä on pienin mahdollinen annos, millä lapsi pysyy kuivana.

Lääkkeen käytössä on muistettava, että sen ottamisen jälkeen ei saa juoda. Lääkettä ei ole myöskään syytä ottaa silloin, kun on kuumetta/oksennustautia tms., jolloin nesteen saannista on huolehdittava vuorokauden ajasta riippumatta. Lääke otetaan noin tunti iltapalan/juomisen jälkeen – ensin pissalla käynti ja sitten lääke. Mikäli mahdollista, olisi hyvä valvoa vielä noin 45 minuuttia, käydä pissalla ja mennä vasta sitten nukkumaan. Näin lääke on jo ehtinyt alkaa hieman vaikuttamaan ja tulos yön suhteen voi olla parempi. Tärkeää on myös rauhoittaa ilta ja olla esim. ilman ruutuaikaa mielellään parikin tuntia ennen nukkumaan menoa. Myös iltapalan koostumusta on hyvä miettiä ja kokeilla maitotuotteiden pois jättämistä sekä runsasta hedelmien, erityisesti omenoiden, päärynöiden ja sitrushedelmien syöntiä. Joillakin jopa iltapalaan huomion kiinnittäminen vaikuttaa paljonkin yön tilanteeseen.

Ja tärkeää siis muistaa, että pitää huolehtia aamu- ja iltapissalla sekä ruoka- ja lähtöpissalla käynneistä, olipa hätä tai ei. Ja kerran päivässä kakalla käynti on tärkeä muistaa viimeistään päivällisen jälkeen. Muistakaa pöntöllä istumisasento ja pikkujakkara jalkojen alla.

riitta koppeli -19