Tämä kysymys pulpahtaa aina silloin tällöin vanhempien ajatuksiin, kun jälleen kerran lapsen tullessa koulusta/päiväkodista/kavereilta/harrastuksista housuissa on joko tuhrua tai ovat sitten enemmän tai vähemmän märät. Enkö taas kerran sanonut, että muistathan käydä vessassa ja taas kerran lapsi oli vastannut ”joo, joo” ja tullessaankin vakuuttaa, ettei edes huomannut, että vahinko oli tapahtunut ja ”kävinhän minä siellä vessassa”. Juuri sillä hetkellä ei löydy oikeita sanoja ja itku sekä kiukku purkautuvat ulos, vaikka kuinka tietää, ettei se mitään auta. Ja lapsi miettii, että taas epäonnistuin, vaikka näyttääkin siltä, ettei asia voisi häntä vähempää kiinnostaa.

Itsesyytöksillä sanomisistamme voimme myrkyttää oman ja useimmiten muidenkin perheen jäsenten päivän perusteellisesti. Auttaako se mitään? No ei auta, koska se hävittää pienimmänkin ilon sirpaleen päivästä ja toisekseen syö energiaa niin äitinä olemisesta kuin parisuhteestakin eli ei auta millään tavalla missään asiassa. Ehkäpä olisi hyvä opetella unohtamaan lapsen kasvatuksessa, mitä jäi tekemättä tai mitä olisi voinut tehdä toisin ja keskittyä vain tiukasti tähän hetkeen ja mennä tästä eteenpäin nauttien siitä ihanasta, joskus ärsyttävästäkin lapsesta, joka kuitenkin on terve.

Usein itsekin huomaa omassa työssään, että sitä kertoo, mitä kaikkea pitää tehdä, jotta tuhriminen/ummetus/kastelu saadaan hallintaan, mutta mielessä pitää aina pitää, ettei ole mitenkään mahdollista toteuttaa sitä kaikkea kerralla. Voimavarat eivät riitä kaikkeen ja tuo kaikki saattaa olla ikään kuin valtava vuori lapsen ja vanhempienkin edessä, jonka huipulle pitäisi jaksaa pyrkiä tavalla tai toisella. Mutta totuushan on, että vain yhden askelen voi ottaa kerrallaan ja näin ollen kannattaa jakaa kokonaisuus pienempiin osiin ja rakentaa ikään kuin palapeliä pala kerrallaan. Sillä tavalla saadaan pysyviä tuloksia. Jos meillä on haastava palapeli, niin mielellään sen jättää hetkeksi ”hautumaan” palaten sen pariin hieman myöhemmin, kun jaksaa taas keskittyä asiaan paremmin.

Kastelevilla lapsilla lähes joka kolmannella kastelun taustalla on ummetus. Ja kun se saadaan hyvin hallintaan, niin kastelu selkeästi vähenee noin 90%:lta. Ja muistattehan, että ummetusta voi olla, vaikka kakka päivittäin tulisikin. Tästä tarkemmin ”Miten tulla kakka-autojen formulakuskiksi-osiossa”.

MITÄ AVUKSI

Miten sitten selviytyä eteenpäin? Me muistamme helposti ne ikävät asiat eli tuntuu, ettei koskaan ole kuivia tai puhtaita päiviä, vaikka niitä senkin kuukauden aikana on kuitenkin joitakin ollut. Eli jatkossa keskittykäämme vain positiivisiin asioihin. Olkoon se sitten vaikka puoli päivää kuivana tai pari puhdasta päivää kuukaudessa tai se, että lapsi edes joskus tulee kertomaan, että housut ovat märät. Ne ovat niitä päiviä, jotka on syytä nostaa esiin ja joista on tärkeää antaa positiivista palautetta. ”Hei, mitä mahdoitkaan tehdä tänään, kun koko päivä on ollut puhdas? Ihan loistava juttu tai olenpa iloinen, kun tulit kertomaan märistä housuista, etkä salannut sitä tai olitpa reipas, kun teit koulutehtäväsi heti koulusta tultuasi.” Aina on jotain positiivista, mikä kannattaa huomioida. Sen ei todellakaan tarvitse liittyä aina vessa-asioihin, koska niiden ympärillä muutoinkin koko perheen elämä pyörii vaan voi ja pitääkin olla jotain ihan muuta. Voimme huomioida, että lapsi on taitava, osaava, on hoitanut hienosti koulutehtävänsä ym. ym. ja antaa siitä positiivista palautetta, koska se kantaa aina pidemmälle kuin sanaton tai sanallinen moite. Miettikäämme itseämme – onpa ihana saada joskus positiivista palautetta, koska sen jälkeen ei ikäviä asioita hetkeen muistakaan ja se antaa voimia jaksaa taas eteenpäin.

KYSY LAPSELTA

Voitte myös joskus kysyä lapselta, minkä hän itse kokee vaikeaksi vessa-asioiden hoidossa. Se voikin yllättäen olla aivan yksinkertainen asia, johon on helppo löytää ratkaisu. Tai millä tavalla hän haluaisi häntä autettavan eikä niin, että me vanhempina tiedämme, että tämä on juuri se tapa, miten lastani autan. Lempeät rupatteluhetket voivat olla hyvinkin antoisia, mutta kannattaa tehdä ne mukavan toiminnan ohessa niin etteivät ne ole tekemällä tehtyjä.

TEHKÄÄ SOPIMUKSIA

Voitte sopia lapsen kanssa aluksi yhden jutun päivän toimista, josta hän itse huolehtii. Se voi olla vesilasillisen juominen aamupalalla, vessassa käynti päivällisen jälkeen, lähtöpissa koulusta lähdettäessä tai jokin muu. Kun se sujuu ongelmitta, miettikääpä seuraava pala palapeliin. Eli pala kerrallaan eteenpäin. Jos ongelmana on
veden juominen, aloittakaa aivan minilasillisesta ja pyrkikää tavoitteeseen tai ainakin lähelle sitä 2-3 kuukauden kuluessa. Näin näistä teoista tulee todennäköisimmin pysyviä kuin jos kerralla yrittäisimme muuttaa kaiken tai liian monia asioita. Mutta tukeahan lapsi tarvitsee ja niitä muistutteluja. Mutta senkin tiedämme, että mikäli koko ajan muistuttaa ja puhuu/kysyy asiasta, siitä hermostuvat/ahdistuvat kaikki. Ja jos koko ajan muistuttelemme vessaan menoista, milloin lapsi oppii ne itsenäisesti hoitamaan. Erilaisia tarralistoja voi käyttää – esim. tarra sovitun asian hoitamisesta. Ne toimivat aikansa, kunnes niihin kyllästytään, mutta voivat auttaa alkuun.

Lapset yksin eivät tarvitse tukea vaan sitä tarvitsevat myös vanhemmat. Vertaistuki on niin lasten kuin vanhempienkin kohdalla tärkeää. Vanhemmilla se voi olla esim. fb-ryhmä, lasten kohdalla pissa/kakkakouluista on hyviä kokemuksia. Jokainen lapsi haluaa tavata toisen, jolla on samanlainen pissa/kakkapulma kuin itselläänkin. Kuten eräskin lapsi kerran totesi: ”Onpa ihanaa huomata, etten olekaan ainut, jolle sattuu kakkavahinkoja”.

4 Response Comments

  • M  3.8.2019 at 21.01

    Meillä yökastelu ajoittuu pääsääntöisesti alkuyöhön. Lapsi menee nukkumaan klo 19.30 – 20.30 aikoihin ja kastelu tapahtuu yleensä klo 22 – 23 välillä. Lapsi ei herää siihen saman tien. Lakanoiden vaihdon jälkeen hän nukkuu vielä jonkin aikaa omassa sängyssään ja tulee sitten vanhempien viereen nukkumaan ja koko lopputyö menee yleensä ilman kastelua. Pyykkirumba on aika pitkälti vältettävissä, jos lapsen herättää ja hänen kanssaan käy vessassa reilun tunnin päästä nukahtamisesta, mutta onko tämä suositeltavaa vai ei? Haittaako se lapsen kuivaksi oppimista? Lapsi on 6-vuotias.

    Vastaa
    • riitta koppeli  4.8.2019 at 16.19

      Tuossa vaiheessa pissalla käytettynä ei haittaa millään tavoin. Tuon ikäiset lapset menevät, kuten pitääkin, sen verran nopsaan iltapalan jälkeen nukkumaan, että herkästi tuo pissahätä tulee alkuyöstä. Sikeät nukkujat eivät sitten siihen herää. Kannattaa ohjata lapsi pissalle niin ennen iltapalaa kuin iltapalan jälkeenkin. Voi myös kokeilla jättää maitotuotteet pois iltapalalta ja muutoinkin nesteitä max vajaat pari desiä. Eli vanhemmat voivat käyttää lapsen pissalla ennenkuin menevät itse nukkumaan, mutta yö onkin sitten nukkumista varten.

      Vastaa
  • HT  20.10.2022 at 02.59

    Hei,
    Edelliseen kysymykseen liittyen. Meillä suurinpiirtein sama nukkumaanmenoaika ja pissatusaika. Kuitenkin n. klo 1 yleensä lapsi tulee viereen, koska sänky kastunut. Voiko tuo ensimmäinen pissatus jotenkin häiritä unta, ja aiheuttaa tuon myöhemmän vahingon? Ummetustakin on, eikä Minirin siksi taida auttaa. Ikää jo 8v.

    Vastaa
  • Riitta  23.10.2022 at 16.55

    Onkohan kyse tytöstä vaiko pojasta? Jos on kovin väsy niinkuin oletettavaa, voi olla, ettei rakko tyhjene täysin. Ja siihen vaikuttaa myös erittäin paljon juuri ummetus. Iltapalalla toki iso merkitys myös. Kannattaa ehkä hieman tsekata niitä illan juomisia/iltapalan koostumusta sekä pissalla käyntejä samoin varmistaa, että kunnon kakka tulee joka päivä. Ja yökastelun hoitohan alkaa aamun eka pissasta eli koko päivän vessakäynnit vaikuttavat yön tilanteeseen. Tsekkaappa nuo ja palataan sitten.

    Vastaa

Leave A Comment

Please enter your name. Please enter an valid email address. Please enter a message.