Artikkelit

Lapsen yökastelu – syyt, hoitomuodot ja arjen käytännöt

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 09:10:56 GMT

Mietittäessä yökastelun lääkehoitoa (Minirin®), täytyy ensin selvittää, onko kyseessä yksi- vai monioireinen yökastelu. Monioireiseen yökasteluun liittyy päiväoireita ( päiväkastelu, pidättelytaipumus ja pitkät pissaamisvälit, ummetus, liian vähäinen/väärin ajoitettu juominen), jotka on aina hoidettava ennen kuin mietitään varsinaisen yökastelun hoitoa.

Kun päiväasiat ovat kunnossa, seuraavaksi pyritään panostamaan lapsen iltarutiineihin. Viimeisen juomisen ja nukkumaan menon välissä pitäisi olla kaksi tuntia, jolloin lapsi ehtii pissaamaan rakon tyhjäksi ennen nukkumaan menoa. Kello kuuden jälkeen juotavaa mielellään vain 2 dl. Iltapalalle ei myöskään suositella mitään maitotuotteita, koska ne lisäävät pissan eritystä. Tiedetään myös, että illan rauhoittaminen esim. peleistä edistää rauhalliseen uneen pääsemistä. Osalla lapsista harrastukset painottuvat ilta-aikaan, jolloin on erittäin tärkeää panostaa päivällä tapahtuvaan juomiseen sekä ”elimistön rauhoittumiseen” ennen nukkumaan menoa. Tiedetään, että elimistön jännitys/stressitila lisää pissan eritystä.

Ennen Minirin-hoidon aloitusta olisi tärkeää selvittää, että kyseessä on liiallinen yöpissan eritys. Parhaiten tämä saadaan selville mittaamalla kahden vuorokauden pissamäärät. Verrataan yöllä erittyvää pissamäärää (viimeisen iltapissan jälkeen erittyvä pissa + aamupissa) lapsen päivän aikana pissattuun kokonaismäärään ja toisaalta lapsen rakon iänmukaiseen toiminnalliseen tilavuuteen ((ikä +1) x 30ml). Jos yöpissamäärä on suurempi kuin päiväpissamäärä tai selkeästi suurempi kuin lapsen rakon toiminnallinen tilavuus, yöpissamäärää voidaan vähentää lääkkeellä, jolloin osa lapsista pysyy kuivana.

Lääkkeen oikeaoppinen ottaminen on haasteellista, koska se tulisi ottaa vähintään kaksi, mielellään jopa kolme tuntia iltapalan jälkeen ja tunti ennen nukkumaanmenoa. Lapsiperheen arjessa tämä on käytännössä mahdotonta. Lääke pitäisi ottaa kuitenkin vähintään tunti iltapalan jälkeen ja tunti ennen nukkumaan menoa, jolloin on ehdottomasti käytävä pissalla. Lääkkeen vaikutus on 8 – 10 tuntia, jona aikana ei saa juoda. Minirin on hyvin siedetty lääke eikä sillä juurikaan tunneta olevan sivuvaikutuksia, mikäli juomisrajoitusta noudatetaan.

Yökastelun hoidossa on käytetty myös antikolinergiä (rakkolihaksen toimintaa rauhoittavaa lääkettä) lapsilla, joilla on todettu yöaikaista rakon yliaktiivista toimintaa (pissaa tulee useita kertoja yön aikana pienissä erissä). Näiden lääkkeiden kohdalla täytyy muistaa, että niillä on hyvin paljon sivuvaikutuksia. Esimerkiksi yleisesti käytetty oxybutynin (esim. Cystrin®) aiheuttaa ummetusta 5 – 50%:lle, suun kuivumista 7 – 97%:lle, näköhäiriöitä 3 – 24%:lle ja lapsilla nämä sivuvaikutukset ovat neljä kertaa yleisempiä kuin aikuisilla.

Lähteet:

Kamperis K, van Herzeele C, Rittig S & Vande Walle J. Optimizing response to desmopressin in patients with monosymptomatic nocturnal enuresis. Pediatric Nephrology 2017;32(2):217-226.

Maternik M, Krzeminska K & Zurowska A. The management of childhood urinary incontinence. Pediatric Nephrology 2015;30:41-50.

Vielä muutama sana tuhrimisesta

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 09:07:17 GMT

Huomaatte, että lempiaiheeni on ummetus. Ehkä siksikin, että sen hoito on hyvin haastavaa, vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, ilon hetkien löytämistä pienistäkin onnistumisista ja positiivista ajattelua ”kyllä tästä selvitään”-periaatteella.

Tuhrimisesta löytyy paljonkin tekstiä niin blogin puolelta kuin itse sivuiltakin. Se on kuitenkin pulma, joka herättää vanhemmissa kovasti kysymyksiä, ihmettelyä, harmitusta niin vanhemmissa kuin myös heissä, jotka sitä hoitavat. Eli tässä muutama pääkohta vielä kerrattuna.

Kuten olemme jo aiemmin todenneet tuhriminen johtuu pääsääntöisesti ummetuksesta – johtuipa itse ummetus nyt sitten mistä tahansa. Tässä viittaan nyt lähinnä keskusteluun allergioiden tms osuudesta ummetukseen. Ummetuksesta kuitenkin noin 95% on toiminnallista ( ei siis elimellistä ) eli sille ei ole löydettävissä selkeää syytä. Tuhriminen on ohivuotoa, mikä tulee kovan kakkakertymän ohi. Kakkakertymä voi syntyä esim. pidättelystä – koulu/päiväkoti on alkanut eikä lapsi halua siellä käydä kakalla. Kakkakertymää voi myös syntyä, mikäli lapsi on ollut sairas ja nesteitä ei ole mennyt riittävästi. Tällöin kakka herkästi ”kovettuu” ja kakkaaminen tekee kipeää, minkä vuoksi lapsi pidättelee. Monet lapset puhuvat tällöin piikkikakasta.

Aiemmin tuhrimista hoidettiin peräruiskeilla ( vesiperäruiske, Klyx ), jotka ovat toki käyttökelpoisia nykyäänkin, mutta ns. ”tyhjennyksen” voi hyvin tehdä reiluilla laksatiiviannoksilla. Tähän soveltuu hyvin makrogol ja näin tehtynä ”tyhjennys” on tottakait lapselle miellyttävämpi. Klyx 3-5 päivänä jonkin pääruuan jälkeen yhdessä laksatiivin kanssa on kuitenkin erinomainen valinta, mikäli ummetus on kestänyt pitkään ja tuhriminen on haasteellista ja kestänyt sekin pitkään. Tärkeää, että myös laksatiivi menee samaan aikaan ja jatkuu tietenkin edelleen.

Mikäli peräruiskeisiin päädytään, ne pitäisi pyrkiä antamaan aina yhteisymmärryksessa lapsen kanssa – ei siis pakolla. Pakolla annettuna niistä jää hyvin herkästi ”ikävä muistijälki” lapselle ja mitä isompi lapsi, sitä ikävämpi. Mikäli ”tyhjennys” tehdään makrogolilla, määrät mietitään aina lapsikohtaisesti huomioiden ikä, ummetuksen/tuhrimisen kesto jne. Tyhjennyksen kesto n 3-4 päivää. Sen jälkeen siirrytään makrogol-annokseen 1-1.5g/kg/vrk. Näin mennään niin kauan, kunnes tilanne on selkeytynyt ja kakka on tullut muutaman kuukauden päivittäin helposti pyyhittävänä, tuhrimista ei ole eivätkä kakkamäärät ikä huomioiden ole mitenkään ”valtavia”. Kakka saa olla löysää eli se ei suinkaan ole merkki liian suuresta laksatiiviannoksesta. Muutoinkin makrogolia käytettäessä menee muutamia päiviä ennenkuin sen vaikutus alkaa näkyä ja vasta siinä 3-4 viikon kohdalla arvioimme tilanteen. Mikäli tuolloin vielä ilmenee tuhrimista, pitää vahvasti miettiä annoksen pientä lisäämistä eikä suinkaan vähentämistä.

Tuhrimisen jatkuessa ja varsinkin, kun tuntuu, että kaiken pitäisi olla kunnossa = vettä menee riittävästi ja kuitujen saantiin on huomiota kiinnitetty sekä kakka tulee päivittäin ollen helposti pyyhittävää, miettikääpä seuraavat asiat.
1. Tapahtuuko tuhrimista ennen vaiko jälkeen kakkaamisen? Mikäli sitä tapahtuu ennen kakkaamista ja varsinkin, mikäli sitä edeltää kivat pelit/leikit/kaverit, ongelma lienee enemmän maltissa eli lapsi ei vain malta jättää kivoja asioita kesken.

2. Mikäli tuhrimista tapahtuu kakkaamisen jälkeen, olisiko käynyt niin, että potalta/pöntöltä on kiirehditty pois liian aikaisin eli on jäänyt tekemättä ne kolme tärkeää loppupinnistystä sen jälkeen, kun omasta mielestä kaikki kakka on jo tullut. Tämän olen huomannut auttavan varsin monia lapsia.

3. Jos ummetusta on jo hoidettu hyvällä menestyksellä pitkään, tuhrimista saattaa esiintyä hyvin harvakseltaan ( kerran, pari/kk) voisi miettiä pientä vähennystä makrogolin suhteen. Ja vähennyksen jälkeen seurantaa 2-3 kuukautta, koska siinä ajassa vasta näet, oliko vähennys hyvästä vaiko ”pahasta”. Mikäli takapakkia ilmenee eli kakka ei tulekaan enää päivittäin, tuhrimista tai muuta pulmaa ilmenee, paluu edeltävään annokseen.

4. Pitää myös muistaa, että ruokailun jälkeisistä kakka-ajoista pidetään kiinni, vaikkei kakkahätä tuntuisikaan. Hyvin useinhan nämä unohtuvat, kun kakka-asiat ovat hoituneet jo jonkin aikaa hyvin.

Oikea, rento istumisasento pöntöllä pikkujakkara jalkojen alla pitää muistaa aina, vaikka tilanne olisi kuinka loistava hyvänsä.

Takapakkia saattaa herkästi tulla infektioiden ja juhlapyhien aikaan. Niistä olen jo aiemmin kirjoittanut eli tällöin pitää kiinnittää erityistä huomiota, että juomisia (vettä) menee riittävästi ja olla valmiutta laksatiiviannoksen nostoon.

Hyvin usein vanhemmat ovat myös huolissaan siitä, että lapsi ei kerro kakkavahingosta tai silmät kirkkaina kieltää kakkaa olevan housuissa, vaikka sen haistaa jo pitkälle. Toki tällöin herkästi tulee mieleen, että lapsella täytyy olla jotain nepsy-pulmaa tms. Täytyy kuitenkin sanoa, että hyvin harvoin olen tavannut lasta, joka myöntäisi kastelu- tai kakkavahingon, vaikka sen vastaanotollakin huomaisi. Helpompi on aina kieltää asia kuin myöntää. Myöntäessään sen, moni lapsi pelkää saavansa siitä enemmän tai vähemmän moitteita, mikä ei tietenkään tunnu kivalta.

Vielä lopuksi – tuhrimisesta hyvin pieni osa on toiminnallista, ei pidättelystä johtuvaa. Tällöin hoito on muutoin täysin samanlaista kuin ummetuksen hoito, mutta laksatiivista ei tässä tilanteessa ole hyötyä. Ruokailun jälkeiset kakalle ohjaukset tällöinkin erityisen tärkeitä.

Ja muistattehan – mikään ei ole niin tärkeää kuin positiivisen palautteen antaminen lapselle pienestäkin onnistumisesta. Se nostaa itsetuntoa ja tuo mukanaan lisää onnistumisia.

Katsokaapa Yle Areena Ummetus sekä The Poo In You.

Lisättäköön vielä – mikäli tuhrimispulma ilmenee lähinnä koulussa/päiväkodissa, niin kannattaa antaa vain pieni määrä laksatiivia aamulla ja loput kotona päivällisen tietämillä. Ei kuitenkaan iltapalalla, ettei se häiritsisi yöunia.

Näissä merkeissä kevättä odotellen
rkoppeli 3/23

Vauvallako ummetusta?

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 09:05:18 GMT

Tavallisin alkamisikä lasten ummetukselle on 2-4v, kuten olemme useaan otteeseen täällä todenneet. Mutta ei se toki tavatonta ole alle vuoden ikäisilläkään. Tyypillisimmillään se alkaa vauvan siirtyessä kiinteisiin ruokiin, joskin joidenkin mielestä se voi siinä vaiheessa jopa helpottaa. Lasten ummetus on lähes poikkeuksetta toiminnallista eli ei johdu sairaudesta. Näin on myös vauvojen kohdalla. Äärimmäisen harvoin ummetuksen syyksi voi löytyä Hirschbrungin tauti. Tässä taudissa paksusuolen loppuosasta puuttuu suolen liikkeitä sääteleviä hermosoluja ja näin suolen toiminta häiriintyy. Tyypillistä tälle sairaudelle on, että mekonium on tullut vasta yli kahden vuorokauden iässä. Ja kuten sanottua, tauti on hyvin harvinainen.

Vauvan ollessa rintaruokinnalla, hän voi kakata jokaisen imetyksen jälkeen tai olla kakkaamatta jopa 10-14 vrk ja molemmat ovat yhtä ”normaaleja” mikäli vauva on tyytyväinen ja jaksaa hyvin. Korviketta saava vauva kakkaa yleensä noin 1 – 2 x vuorokaudessa ja kakka on kiinteämpää kuin äidinmaitoa saavalla vauvalla. Ruokavalion laajentaminen saattaa aiheuttaa ohimenevää, lyhytkestoista ummetusta, joka helpottaa ilman lääkehoitoa.

Mikä sitten voi aiheuttaa ummetusta?

Liiallinen korvikkeen määrä voi olla yksi syy ummetukseen. Yleensäkin lapsilla liiallinen maitotuotteiden käyttö tuo haastetta kakkaamisille. Korvikkeita on markkinoilla useita ja joskus voi olla, että juuri käyttämäsi korvike ei vauvallesi sovikaan, jolloin voi hyvin vaihtaa toiseen. Kokeilua on hyvä tehdä vähintään pari viikkoa ennenkuin näet, olisiko tämä parempi vaihtoehto. Maitoallergiasta puhutaan paljon ja se aiheuttaa vauvalle yleensä iho-oireita, myös (runsasta) pulauttelua, oksentelua, ilmavaivoja, levottomuutta ja itkuisuutta. Mikään ei oikein tunnu hyvältä eikä painokaan nouse toivotusti. Ummetusta on harvoin, muttei ole toki täysin pois suljettu, ripulia kuitenkin herkemmin. Älä vertaa vauvasi oireita tuttavan maitoallergisen vauvan oireisiin äläkä aloita oma-aloitteisesti jonkin ruoka-aineen eliminaatiota vaan ota yhteys neuvolaan tai lastenlääkäriin, mikäli sinulla herää epäilys allergian mahdollisuusdesta.

Vauvan siirtyessä kiinteisiin ruokiin voi ilmetä siis ohimenevää ummetusta, joka ei vaadi erityistä hoitoa. Tällöin puhutaan kuitenkaan hyvin lyhyestä ajasta. Mahdollista on, että ummetus kehittyy haasteellisemmaksi ja vaatii hoitoa. Kiinteisiin siirryttäessä nesteiden saanti yleensä vähenee, mutta olisi tärkeää muistaa viimeistään tässä vaiheessa opettaa vauva veden makuun. Vesi, vaikka pienikin määrä, olisi hyvä ottaa mukaan vauvan ruokailuhetkien päätteeksi. Se on myös janojuoma ja sillä on hyvä ohentaa soseet mieluummin kuin maidolla tai käyttää sitten vaihdellen molempia.

Kakkaaminen on voinut tehdä vauvalle jossain vaiheessa kipeää ja hän on sen vuoksi alkanut pelätä kakkaamista ja näin ollen alkanut pantata kakkaa. Mitä kauemmin hän panttaa, sitä suuremmaksi ja kuivemmaksi kakkamassa muodostuu ”kakkaradan” eli paksusuolen loppuosassa, peräsuolessa. Odottaessaan pois pääsyä kakasta imeytyy aina nestettä elimistöön ja sen vuoksi siitä tulee kovempaa ja kuivempaa.
Myös anaalifissuura eli peräaukon haavauma voi tuoda haastetta kakkaamiseen. Anaalifissuura voi syntyä esim. ummetuksen tai hankalan ripulin seurauksena.

Miten huomaan, että vauvalla on ummetusta?

Ummetuksessa kakka on yleensä kovaa tai kovahkoa ja tulee enintään pari kertaa viikossa. Kakka voi tulla päivittäinkin ja olla hyvin tahmaista, vaikeasti pestävissä, mikä myös on viite ummetuksesta. Kakkamäärät voivat olla hyvinkin suuria. Mikäli vauvalla on ollut refluksioireita, ummetus yleensä pahentaa niitä tai voi myös aikaansaada niitä. Ruokahalu voi myös olla huono, kun suolessa on paljon kakkamassaa. Leikki-iässä lapsilla ilmenevää ohivuotoripulia ja/tai tuhrimista ei vauvoilla ilmene.

TÄRKEÄÄ on erottaa kuitenkin kakkaamisvaikeus ummetuksesta. Vauvan pitää opetella kaikki asiat, niin myös kakkaaminen. Hän saattaa olla itkuinen ja ponnistella naama punaisena jopa parikymmentä minuuttia yrittäessään kakata. Kun pehmeä kakka lopulta tulee, lapsi on tyytyväinen. Tällöin on kyse suoliston toiminnan kypsymättömyydestä; vauva yrittää työntää vatsalihaksia apuna käyttäen kakkaa ulos sulkien kuitenkin peräsuolen sulkijalihakset tiukasti kiinni. Tällöin kakka ei pääse tulemaan ulos ennenkuin vauva rentoutuu. On toki sydäntä särkevää katsoa tätä harmitusta, mutta tämä on ohimenevä vaihe eikä vaadi laksatiivia avuksi.

Mitä voin tehdä kotona helpottaakseni vauvan oloa?

Mitään ruoka-aineita ei ole syytä välttää vain varmuuden vuoksi ( ei myöskään äidin ) vaan ruokakokeiluja tulee tehdä aktiivisesti lääkärin/neuvolan antamien ohjeiden mukaan.
Lämmin kylpy rentouttaa aina ja joskus kakka saattaa tulla kylpyveteen. Mutta sanoisin, että hyvä – pääasia, että kakka tulee ja vauvan olo helpottuu.
Voit myös jumpata vauvasi jalkoja ikäänkuin pyörällä ajaen.

Kasvissoseet ovat hyviä – parsakaali, kesäkurpitsa, porkkana esimerkiksi. Myös luumu- ja ruusunmarjasoseita kehoitetaan antamaan, mutta soseita kannattaa vaihdella eikä antaa esim vain luumusosetta runsaasti, koska pian vauvan vatsa tottuu siihen eikä toivottua apua enää saadakaan. Aiemmin jo kirjoitin, että kasvisoseet olisi hyvä ainakin suurimmaksi osaksi ohentaa tarvittaessa vedellä, maitoa = korviketta tulee kuitenkin saaduksi varmaan riittävästi. Imetys on aina hyvä. Käytä myös täysjyväkuiduista valmistettuja puuroja.

Yritä muistaa, ettet ärsytä peppua pumpulipuikolla tai kuumemittarilla saadaksesi kakkaa tulemaan, vaikka sinua näin ohjattaisiinkin. Hyvin herkästi vauva oppii rentouttamaan sulkijalihaksen vain tällä tavalla.

Voinko antaa vauvalle laksatiivia?

Hyvin nopeasti kannattaa ottaa hoitoon mukaan jokin laksatiivi, ettei tilanne pääse hankaloitumaan. Lactuloosi on turvallinen käyttää, mutta aiheuttaa herkästi ilmavaivoja. Ohjeannostus on hyvin pieni ja vain harvoin tuo apua, joten annosta kannattaa lisätä. Makrogolia käytetään myös vauvoilla ja voidaan siis käyttää, vaikka ohjeissa onkin, ettei alle 2-vuotiaille. Näistä voit kysyä neuvoa neuvolasta ja/tai lastenlääkäriltä ja toivon, että laksatiivi aloitetaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja riittävän isolla annoksella, jotta tilanteeseen saadaan helpotusta mahdollisimman pian. Näin käyttöaikakin saadaan lyhyemmäksi. Kummastakaan laksatiivista ei ole vauvalle haittaa – päinvastoin – niihin ei vatsa totu. Laksatiivien käytöstä pitää muistaa, ettei niitä lopeteta kerrasta poikki vaan vähän kerrallaan ja vähennetyllä annoksella seurantaa mielellään parisen kuukautta ennen seuraavaa vähennystä. Tilanteen täytyy olla ollut kuitenkin hyvä ainakin kolmisen kuukautta ennenkuin vähennyksiä aletaan edes miettimään.

Mallasuutetta suositellaan usein ja toki sitä voi käyttää mikäli koet sen auttavan. Sen tuoma apu on kuitenkin kyseenalainen eli mikäli se ei tuo apua suht’ nopeasti, siirry toiseen valmisteeseen.

Milloin lääkäriin?

Lastenlääkärille kannattaa varata aina, kun olet huolissasi vauvan tilanteesta. Tällöin on aina parempi jutella lääkärin kanssa, joka kuuntelee vanhempia, tutkii lapsesi ja määrää tarvittaesssa tutkimuksia, lääkettä tms.

Mikäli ummetuspulmat ovat alkaneet jo heti ensimmäisten viikkojen/kuukausien aikana, eivätkä parane hoidosta huolimatta tai osoita minkäänlaisia paranemisen merkkejä kuukauden sisällä, varaa aika pikimmiten lastenlääkärille tai neuvolaan. Ja erityisesti, mikäli vauvasi ensimmäinen kakka on tullut yli kahden vuorokauden iässä.

Näet, että kakkaaminen tekee vauvallesi kipeää, vauva on itkuinen, kakka on kovaa, vatsa pinkeä, vauva oksentelee, kuumeilee, ruokahalua ei oikein ole, paino laskee tai ei nouse toivotusti – varaa aika.

Kirkas veri kakassa voi usein säikäyttää vanhemmat, mutta ummetuksen, kovan kakan yhteydessä sitä saattaa ilmetä eikä se sinällään ole vaarallista. Kova kakka on saattanut hieman ”raapaista” limakalvoa, jolloin kakassa voi näkyä verta. Mutta mikäli sitä on toistuvasti ja olet kovasti huolissasi, juttele lastenlääkärin kanssa.

Vaippaan / housuihin kakkaaminen

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 09:03:19 GMT

Vaippaan/housuihin kakkaaminen on taapero- ja leikki-ikäisillä lapsilla yleinen ja varsin harmitonkin pulma heidän opetellessaan vaipasta pois. Osalla lapsista potalle opettelu ei kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla vaan lapsi valitsee potan sijaan vaipan. Yksi altistava tekijä on liian aikaisin tai liian myöhään aloitettu pottaharjoittelu. Lapsen signaalien tunnistaminen pottaharjoittelussa auttaa vanhempia hyödyntämään lapsen herkkyyskautta. Signaaleja ovat esimerkiksi sanallinen ilmaisu, tietyt ilmeet/eleet, yhtäkkinen kiinnostus pottaan ja tarve vetäytyä omaan rauhaan. Lapsen ollessa ilman vaippaa, hän osoittaa vessahädän tarpeen paremmin.

Pulma ei ole ainoastaan leikki-ikäisen vaan sitä voi esiintyä myös eskarilaisilla ja joskus jopa vanhemmillakin lapsilla. Kyse ei ole vessapelosta, jos lapsi kuitenkin käy pissalla normaalisti.

Kun lapsi kieltäytyy kakkaamasta pönttöön/pottaan, taustalla on yli puolessa tapauksista selkeä ummetus, jolloin kivulias kakkaaminen saa lapsen pelkäämään ja pidättämään. Ummetus on hoidettava tehokkaasti laksatiiveilla ja kakkaamisharjoituksilla aterioiden jälkeen, mutta huomioida samalla veden juominen ja ruokavalio. Kakkapaikka on kuitenkin aina vessa. Aluksi kakkaaminen voi ja saa tapahtua vaippaan ja vähitellen kakan pehmentyessä ja pelon lievetessä siirrytään pöntölle/potalle oikea asento huomioiden.

Osalla lapsista vaippaan kakkaaminen liittyy mustasukkaisuuteen nuorempia sisaruksia kohtaan ja näin ollen lapsi kakkaa vaippaan saadakseen hoivaa ja huomiota. Tähän auttaa useimmiten se, että lapsi saa vanhemman kahdenkeskistä yhdessäoloa sekä positiivista kannustusta vessa-asioihin. Tämä vaihe menee yleensä nopeasti ohi.

Normaalia uhmaikää selvästi voimakkaampi lapsen aggressiivinen käyttäytyminen ja vanhempien vastustus erilaisissa päivittäisissä toiminnoissa ( pukeminen, riisuminen, ruokailut, nukkumaanmenot, vessa-asiat yms ) liittyy vanhempien kyvyttömyyteen asettaa lapselleen selkeitä rajoja. Tällöin esim. perheneuvolasta saatava kasvatusapu ja tuki vanhemmille on tarpeen.

Pulman pitkittyessä ja kestäessä useita kuukausia, jopa vuosia hoito lähenee yhä enemmän perinteisen ummetuksen hoitoa, vaikka kakka ei koskaan olisikaan kovaa. Jatkuva pidättely opettaa suolelle väärän tavan varastoida kakkaa peräsuoleen, jolloin suoli laajenee ja tällöin myös normaali kakkahädän tunne häviää.

Lähde: Niemczyk J, Equit M, El Khatib D & von Gontard A. Toilet Refusal Syndrome in Preschool Children: Do Different Subtypes Exist? Journal of Pediatric Gastroentorology and Nutrition 2014;58:303-306.

Uroterapia lapsille – mitä se on ja miten se auttaa?

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 09:01:47 GMT

Uroterapeutin vastaanotto on itsenäinen sairaanhoitajan vastaanotto lapsille ja nuorille, joilla on toiminnallisista syistä johtuvia pulmia rakon- ja suolen toiminnassa (yökastelu, päiväkastelu, ummetus, tuhriminen). Vaikka kyseessä ei ole sairaus, kastelua ja ummetusta on verrattu kroonisiin tiloihin, sillä niiden hoito vaatii pitkäjänteisyyttä painottuessaan arjen tapa-asioihin. Vastaanottoajat ovat tunnin aikoja, tavoitteena on saada lapsi ensin puhumaan kiusallisesta pulmastaan ja sitten edetään varsinaiseen ohjaukseen.

Toimintaa ohjaavat ICCS (International Children’s Continence Society) uroterapian sisältöalueet:

anatomia ja fysiologia – lapsen on tärkeä ymmärtää miten munuaiset ja pissarakko toimivat sekä ruuankulkua elimistössä ja kakkaradan toimintaa
säännölliset WC-käynnit – pissa-ajat ja kakka-ajat lapsen aikatauluun soveltaen (aamupissa, ruokapissat, lähtöpissat, iltapissat) – kun on aika ei tarvitse olla hätä
ummetuksen ehkäisy ja hoito – usein kastelijoilla taustalla hyvin oireettomana (harvakseltaan tapahtuvat kakallakäynnit, viime hetkeen pidättely, hätäiset käynnit, huono asento), kuidut, lautasmalli
riittävä, oikeanlainen ja oikein ajoitettu juominen
WC-päiväkirjojen täyttäminen – miksi ovat tärkeitä? Vessapäiväkirja, johon on merkitty pissalla ja kakalla käynnit sekä tapahtuneet vahingot, on tärkeä hoidon suunnittelun ja seurannan sekä myös muistamisen apuvälineenä
jatkuva kannustus ja seuranta, pysyvä hoitokontakti – usein hyvät ja huonot vaiheet vuorottelevat, hoitomotivaatio on vaikea ylläpitää, ohjeet unohtuvat

Ohjauksessa korostuu lapsen oma ikätasoinen vastuunotto. Vaikka uroterapialla saadaan hyviä tuloksia, haasteena on lapsen motivoituminen noudattamaan annettuja ohjeita joka päivä koulussa, kavereilla ja harrastuksissa silloinkin, kun menee hyvin. Jos päivärutiinit syömisiin, juomisiin ja vessakäynteihin unohtuvat, tulee takapakkia ja uudelleen motivoituminen on aina haasteellisempaa. Lapselle on erityisen vaikeaa ymmärtää, että vessaan on mentävä, vaikka ei ole hätä. Hoidon onnistumisen kannalta on merkityksellistä, että lapsi itse uskoo pystyvänsä vaikuttamaan kuivana/siistinä pysymiseen. Tutkimustulokset tukevat minä-pystyvyyden tunteen merkitystä kuivana/siistinä pysymisessä.

Vanhemmat ovat tärkeitä ”tsemppareita”, joilta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, konkreettista vessassa mukana oloa ja juomisista huolehtimista joka päivä – haasteena on, että kysymys on tavallisista perusasioista, jotka ihmiset yleensä hoitavat automaattisesti sen enempää miettimättä. Osa vanhemmista kokee lapsen kastelun/tuhrimisen omana epäonnistumisenaan kokien syyllisyyttä ja ahdistusta siirtäen tahtomattaan pettymystään lapseen, moittien häntä joko sanallisesti tai ilmein ja elein.

Lähteet:

Austin PF, Bauer SB, Bower W, Chase J, Franco I, Hoebeke P, Rittig S, Vande Walle J, von Gontard A, Wright A, Yang SS, Neveus T. The Standardization of Terminology of Lower Urinary Tract Function in Children and Adolescents: Update Report from the Standardization Committee of the International Children’s Continence Society. The Journal of Urology 2014; 191:1863–1865.e13.

Sanders C & Bray L. Young people’s evaluation of a nurse-led bladder training service: working towards developing a patient reported experience and ourcome measure. International Journal of Urological Nursing 2013;7(1):25-32.

Lapsen ummetuksen hoidon haasteet – miksi hoito ei etene?

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 08:58:15 GMT

Näillä sivuilla on ummetusta käsitelty jo hyvin laajalti. Koulujen alettua ummetus/tuhriminen puhuttaa jälleen yhä enemmän vanhempia ja pistää miettimään, miten lapsi koulupäivän pärjää ja aletaanko häntä kiusata. Ja nimenomaan tuhriminenhan se haasteellisin pulma on. Ohjeita varmaan annetaan paljon ja jokaisella oma mielipiteensä asiasta on. Mielellään ajatellaan, että kyse on allergiasta, mutta äärimmäisen harvoin allergia tällaisia oireita kuitenkaan aiheuttaa eikä meillä ole juuri tutkimuksiakaan tätä puoltamassa. Joten mitään dieettejä ei ole syytä lähteä ensimmäisenä miettimään/kokeilemaan vaan panostaa arjen tapa-asioihin.

Ummetuksen hoito kysyy aina pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hoidossa ei voi tehdä siksak-liikkeitä esim niin, että vaihdettaisiin laksatiivi-annosta kakan koostumuksen mukaan tai vähennetään annosta, kun tuhriminen mahdollisesti aluksi lisääntyy. Tällöin ei tilanteeseen ole odotettavissa parannusta.

Edelleenkin ne tärkeimmät asiat, mitkä ehdottomasti pitää olla ja pitää pitää kunnossa ovat arjen tapa-asiat. Ruuasta täytyy löytyä hyvin kuitua, niin täysjyväviljasta (6g/100g) kuin vihanneksista, hedelmistä kuin marjoistakin. Lapset tarvitsevat vihanneksia, hedelmiä, marjoja viisi omaa kourallista päivässä. Valkoiset viljatuotteet ja rasvaiset sekä makeat syötävät on hyvä unohtaa tai pitää minimissään.

Toinen tärkeä muistettava kuidun lisäksi on vesi. Ei ole ollenkaan sama, mitä lapsi juo. Maitotuotteita riittää 4-5dl/pv ja hapanmaitotuotteet ovat aina ystävällisempiä vatsalle kuin ”maitomaito”. Vesi onkin sitten kaiken a ja o. Eli joka ikisellä aterialla lapsen pitäisi juoda vettä. Eskarissa ja siitä eteenpäin noin 2 dl/ateria. Mikäli lapsi ei ole tottunut juomaan vettä, aloita ensin pienellä määrällä hyvin pienestä lasista. Ja kun se alkaa mennä ongelmitta, lisää määrää. Anna totutteluaikaa pari kolme kuukautta niin saat tavasta pysyvän.

Kakka-aika on aluksi joka aterian jälkeen. Ei tuolloin kysytä lapselta, onko sinulla kakkahätä vaan lapsi ohjataan yrittämään. Jonkin aikaa näin joutuu tekemään, kunnes löytyy lapsen oma kakkarytmi. Joka päivä on kuitenkin ehdottomasti kakkaa yritettävä viimeistään päivällisen jälkeen olipa hätä tai ei ja joka päivä kakan pitäisi myös tulla. Huomioittehan, että asento on oikea ja pikkujakkara käytössä. Kymmenen minuuttia on maksimi, mikä potalla/pöntöllä istutaan, viisi minuuttia minimi. Muistattehan, ettei pöntölle ole mikään kiire eli päiväkodissa isojen puolella pitää olla mahdollisuus käyttää myös pottaa, mikäli lapsi sitä kotonakin käyttää. Mieluummin potalla pidempään, jolloin oikea asento on taattu.

Laksatiivin tarve on ilmeinen ja pitkäaikainen. Tuhrimista esiintyy ennen laksatiivia ja useimmiten se aluksi jatkuu/hankaloituu laksatiivin käytön alettua. Tuhriminen liittyy ohivuotoon ja laksatiivihoidon alettua aluksi pyrkii pois juuri tuo ohivuotokakka, jota voi olla runsaastikin. Tuolloin tehdään hyvin usein se virhe, että vähennetään annosta eikä hoito etene ensinkään. Tuhrimista voi esiintyä kolme, neljäkin viikkoa, kunnes kakan koostumus alkaa kiinteytyä. Mikäli tuossa vaiheessa vielä on tuhrimista, annosta täytyy useimmiten nostaa. Eli makrogolin/laktuloosin käyttöä eikä annoskokoa pidä pelätä. Tutkimuksissa makrogol on todettu tehokkaammaksi, mutta valinta on toki teidän vanhempien. Eli mikäli lapsesi tuhriminen on jatkunut laksatiivista huolimatta, nosta annosta. Hyvin pienellä osalla lapsista on toiminnallista tuhrimista, johon laksatiivi ei auta, mutta noista muista em seikoista pitää huolehtia tällöinkin. Toiminnalliseen tuhrimiseen palaan joskus myöhemmin.

Edellä mainitut seikat pitää siis ehdottomasti olla kunnossa ja niistä pitää pitää kiinni. Oikotietä hoidon onnistumiseen ei ole. Päivähoitohenkilökunnan sekä opettajien kanssa on hyvä jutella asiasta. Vanhempien fb-ryhmän sivujen tiedostosta löytyy ohjeita niin opettajia kuin päiväkotiakin varten

Jos lapsen kasvu etenee kauniisti omalla käyrällään, ei nykyisin mitään tutkimuksia kiirehditä.

Monasti ajattelemme, ettei lasta haittaa, kun housut ovat kakassa, koska hän ei sitä millään tavoin näytä. Usein se liittyy kuitenkin kieltämiseen eli kun asiaa ei ole huomaavinaankaan, ei ongelmaa ole.

Myöhemmin otamme aiheeksi, mitä lapsen itsensä pitää tietää ja miten häntä voi vastuuttaa omasta hoidostaan.

Koululaiselle/eskarilaiselle kannattaa laksatiivista suurin osa ellei kokonaan antaa päivällisen yhteydessä, jottei kakkahätä välttämättä koulussa tulisikaan ja johtaisi pidättelyyn. Ja tämä aikaansaa herkästi myös kastelua.

Sanottakoon vielä makrogolista sen verran, että se toivotaan sekoitettavaksi ensin veteen. Anna sen liuota hyvin ja vasta sitten lisää tarvittaessa mehua, maitoa, kaakaota tms. Näin maitokaan ei kokkaroidu. 12g Pegorionia vaatii 2 dl nestettä, 6g puolet vähemmän. Ja nimenomaan niin ohutta nestettä, jonka voi halutessaan pillillä imeä. Sitä ei voi siis sekoittaa esim puuroon, jugurttiin tms.

TNS-hoito lapsen kastelun ja ummetuksen hoidossa

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 08:54:18 GMT

Mikä ihmeen TNS-hoito?

TNS-hoito on yksi sähköterapian hoitomuodoista, jota tyypillisesti ovat antaneet fysioterapeutit. Nykyään TNS-hoitolaitteita on kuitenkin markkinoilla myös ihan tavallisille kuluttajille ja hoidon suosio onkin lisääntynyt huomattavasti. Kuluttajat voivat kuulla mainoksia mm. kaupallisilla radiokanavilla, joissa mainostetaan TNS-hoitoa
erilaisten vaivojen hoitoon. Tyypillisesti TNS-hoitoa on käytettty kivun hoitoon, mutta sillä on myös muitakin käyttöaiheita. Kohtaan yhä useammin perheitä, jotka ovat kuulleet TNS-hoidosta ja sen käytöstä lapsen kastelun hoidossa.

TNS-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista ”transcutaneous electrical nervous stimulation”. Nimensä mukaisesti tämä tarkoittaa sitä, että sähköstimulaatiota annetaan ihon pinnalle asetettavien pintaelektrodien kautta. Hoitolaite on pieni, taskuun mahtuva joko paristoilla tai USB-liittimellä ladattava laite. Laitteissa voi olla mm. graafinen näyttö, joka ohjaa elektrodien sijoittelua. Laitteesta voi ohjelmoida erilaisia hoito-ohjelmia hoidon tavoitteen mukaan ja virranvoimakkuutta hoidon aikana säädellään tuntemusten mukaan. Sähköhoito on täysin kivuton hoitomuoto.

TNS:n vaikuttavuus?

TNS-hoitoa on tutkittu tieteellisin menetelmin jonkin verran. Tutkimuksia on kivunhoidon lisäksi tehty mm. yliaktiivisen rakon hoidossa. Lasten rakon ja suolentoiminnan häiriöiden hoidossa TNS:ä on käytetty pitkään, mutta laajempia, pitkäaikaisia tutkimuksia hoidon vaikutuksesta ei vielä ole. Etenkin tutkimukset, joissa seurattaisiin hoidon pitkäaikaisia vaikutuksia ovat vähäisiä. TNS-hoidoilla on todettu olevan paras vaikutus silloin, kun se tehdään ammattilaisen seurannassa.

Kuinka hoito toteutetaan?

Lapsilla ja nuorilla TNS-hoitoa annetaan tyypillisesti itseliimautuvilla pintaelektrodeilla, jotka asetellaan hoidon tavoitteesta riippuen joko ristiluun reunoille alaselkään, vatsanpeitteiden päälle tai säärihermon kulkureitille nilkan sisäsyrjälle. Hoitoa annetaan säännöllisesti useamman viikon ajan 1 – 3 kertaa päivässä. Yhden hoitokerran pituus vaihtelee 10 minuutista 30 minuuttiin. Hoitoa voi toteuttaa myös useampana jaksona riippuen hoidon vasteesta. Suositeltavaa on, että hoito toteutetaan esimerkiksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa, koska sähkövirta vaikuttaa autonomisen hermoston kautta, joka säätelee myös meidän rauhoittavaa hermostoa. Tyypillistä on, että tasainen sähköstimulaatio saa aikaan raukeuden, rentoutumisen tunteita ja tämä tukee hoidon vaikutusta, mutta myös yön aikaista lepoa. Tarkemmat hoito-ohjeet perhe saa asiaan perehtyneeltä fysioterapeutilta tai uroterapeutilta.

Mihin TNS voi auttaa rakon ja suolentoiminnan häiriöissä?

Parhain tieteellinen ja kokemuksellinen näyttö TNS-hoidon hyödystä saadaan silloin, kun lapsen päiväkastelun taustalla on ns. yliaktiivinen rakko. Tällöin rakon sisäpinnalla oleva sileälihaskudos reagoi rakon täyttymiseen voimakkaalla äkillisellä supistelulla ja tämä saa aikaan kastelun. TNS-hoito rauhoittaa rakon supistelevuutta ja tämän seurauksena kastelu vähentyy. Toiseksi yleisin aihe kokeilla TNS-hoitoa on ummetus, joka ei täysin hoidu ruokavaliohoidolla, hyvällä nesteytyksellä, säännöllisillä kakkaistunnoilla ja sopivalla makrogoliannostuksella. Näiden lisäksi TNS-hoito voi olla tukena ummetuksen hoidossa. Toisinaan TNS-hoitoa on kokeiltu myös yökastelun hoitoon, mutta tästä tutkimusnäyttö on ristiriitaista.

TNS-hoidon edut?

TNS-hoidon etuna voidaan pitää sitä, että hoidon toteutus on erittäin helppoa. Yleensä lapset ja nuoret kokevat hoidon miellyttävänä. Hoidolla ei käytännössä ole juurikaan mitään haittavaikutuksia, joten siinä mielessä kokeilu on turvallista. On hyvä pitää kuitenkin mielessä, että mikään ihmelaite tämä ei ole, eli mikäli hoidon perusta ei ole kunnossa, ei TNS-hoidosta luultavasti ole minkäänlaista hyötyä. Lapsen kastelun ja ummetuksen hyvän hoidon perusta on aina päiväaikaisten säännöllisten wc-tapojen noudattaminen, monipuolinen kuitupitoinen ruokavalio, riittävä nesteen nauttiminen sekä liikunta ja lepo.

Eeva Lehtinen fysioterapeutti, uroterapeutti
31.10.21

Lähteet mm:

Bower, W.F. & Yeung C.K. 2004. A Review of Non-Invasive Electro Neuromodulation as an Intervention for Non-Neurogenic Bladder Dysfunction in Children. Neurourology and Urodynamics. 23, 63-67.

Fernandez, N., Chua, M, Ming, J., Silangcruz, Jan., Zu’bi, F., Dos Santos, J., Lorenzo, A., Braga, L., & Lopes. R. 2017. Neurostimulation Therapy for Nonneurogenic Overactive Bladder in Children: A Meta-analysis. Pediatric Urology, 110, 201-207

Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Virtsankarkailu (naiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Lapsen tuhriminen jatkuu – milloin lisätä laksatiivia?

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 08:50:53 GMT

”Olemme tehneet aivan kaiken ja siitä huolimatta tuhrimista on edelleen eikä ummetus mihinkään häviä.” Usein ollaan myös sitä mieltä, että käyttipä laksatiivia tai ei, tilanne on aivan sama eli tuhriminen jatkuu. Ja kakkahan yleensä sitten tulee päivittäin eli mitä ummetusta se muka on? Tässä voi miltei heti sanoa, että käytetty annos on ollut aivan liian pieni. No mitäs tehdään?

Muistattehan, että hyvin usein, kun makrogol aloitetaan, tuhrimista voi ilmetä enemmän tai vähemmän ja kakka saattaa olla hyvinkin löysää. Ja mitäpä usein hoitopuoleltakin todetaan – vähentäkää annosta, koska tuo taitaa nyt olla liian paljon. Tai sitten vanhemmat tekevät saman päätöksen kysymättä keneltäkään, miettien, ettei tuokaan lääkäri mitään tiennyt. Näinhän ei pitäisi tehdä, koska ensinnäkin vasta 3-4 viikon kohdalla meillä on jokin käsitys makrogolin tai muun laksatiivin riittävyydestä. Ja mikäli tuolloin edelleen on tuhrimista, meidän pitäisi nostaa annosta. Ymmärrän, että tämä kuulostaa aivan nurinkuriselta ja täytyy sanoa, että itsellänikin meni aikaa ennen kuin tuon ymmärsin. Mutta näin asia vain on. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että laktuloosi ei tutkitustikaan ole paras mahdollinen lääke – ainakaan haastavan ummetuksen hoidossa. Ei edes vauvoille.

Seuraava kappale erityisen tärkeä!

Lopetammeko vai vähennämmekö laksatiivia, kun näyttää, että tilanne on hallinnassa ja kakka päivittäin tulee? No emme todellakaan tee kumpaakaan! Laksatiivia ei vähennetä, puhumattakaan, että se lopetettaisiin, vaan seuraillaan tilannetta. Aika riippuu hieman siitä, kuinka haasteellinen tilanne on ollut hoidon alkaessa. Itse seurailisin vähintään puolesta vuodesta vuoteen. Mikäli kakka on tullut helposti päivittäin sinne, minne pitää, on helposti pyyhittävää eikä tuhrimista ole ollut etkä myöskään mieti, että ”miten noin pikkuihmiseltä voikin tulla noin paljon kakkaa”, voisi vähentää 3-6 g. Jos annos on ollut vaikkapa 18g, ehkä 3 g:n vähennys olisi paikallaan. Ja AINA seurantaa ainakin 2-3 kuukautta. Mikäli tilanne on edelleen kuten aiemmin kirjoitin, uusi vähennys ja sama seuranta. Mikäli takapakkia on tullut, paluu mahdollisimman pian aiempaan annokseen. Mikäli tilanne on kiikun kaakun eli välillä on ollut pientä haastetta, ei tehdä uusia vähennyksiä vaan seurataan vielä. Ummetuksen hoito kestää todella pitkään ja matkan varrella tulee useita epätoivon ja epäuskon hetkiä. Karkeasti voi laskea, että ummetuksen hoito kestää noin kaksi kertaa niin pitkään kuin ummetus on hoidon alkaessa kestänyt. Joskus tämäkään ei riitä.

Tottuuko suoli laksatiiviin? Ei totu! Entä ellen käytä? Kakkaradan loppuosa alkaa venyttymään ja siitä tulee kakkavarasto. Mitä pidempään tilanne kestää, sitä suuremmalla osaa kakkarataa kertymää on ja ohivuoto lisääntyy. Kts www.eric.org.uk/videos The Poo In You. Palautuuko suoli ennalleen? Kyllä, mikäli jaksatte olla kärsivällisiä ja johdonmukaisia hoidon suhteen.

Tuhriminen johtuu siis lähes poikkeuksetta ummetuksesta. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Koska jokin muu syy on useimmiten helpompi ehkä hyväksyä. On hyvä palauttaa mieleen ummetusdiagnoosin kriteerit, jotka löytyvät Kakka-autojen formulakuskiksi-osiosta. Paljon käydään keskustelua allergioiden vaikutuksesta ja erityisesti lehmän maidon vaikutuksesta. Täytyy huomioida, että runsas maitotuotteiden käyttö voi altistaa ummetukselle, mutta ei suinkaan tarkoita allergiaa. En aliarvioi allergian vaikutusta, mutta se ei ole kuitenkaan niitä ensimmäisiä, mitä ummetuksen aiheuttajaksi haetaan. Allergiat yleensä ilmenevät muutoin kuin ummetuksena. Yli 95% ummetuksesta on kuitenkin tutkitusti toiminnallista, joten se ei todellakaan ole mikään kiireessä keksitty diagnoosi, joka kaiken vanhemman harmituksen myötä tulee mieleen. Tuo viisi prosenttia tulee useimmiten esille jo vauvavaiheessa, mutta poikkeuksiakin toki on.

Huomioitavaa on myös ummetuksen vaikutus käyttäytymiseen. Joskus vanhemmille voi tulla päiväkodista viestiä, että lapsen käyttäytyminen on muuttunut, hän ei pysty keskittymään tehtäviin, kuten aiemmin, hän kiusaa toisia, on muuttunut hieman aggresiiviseksi jne. Vanhemmat ovat tietysti harmissaan ja tuovat esille, etteivät vessa-asiat suju kuten ennen – kakka ei tule päivittäin, välillä on pientä tuhrimista housuissa ja pissavahinkojakin esiintyy ajoittain. Aloitamme hoitamaan ummetusta – arjen tapa-asiat kuntoon, myös laksatiivi tulee aiheelliseksi. Menee jonkin aikaa ja päiväkodista tulee vanhemmille viestiä, että nyt lapsen kohdalla kaikki sujuukin kuten aiemmin. Kysellään, mitä olette kotona tehneet, kun lapsi on iloinen oma itsensä. Eli hankala ummetus vaikuttaa myös käyttäytymiseen, kun lapsi toisaalta kaikin tavoin yrittää pidätellä kakkaa ja toisaalta vatsassakin tuntuu ikävälle, kipuakin aika ajoin. Katsokaapa lastanne, kun hän pidättelee. Useimmat säntäilevät kuin jojo-pallo, keskittyminen on vaikeaa, lapsi saattaa kävellä varpaillaan jne. jne.

Mutta eihän laksatiivi lopulta ole se ensimmäinen, mitä lapselle tarjotaan hoidoksi. Ei saisi olla. Tärkeämpää on kiinnittää aivan ensimmäiseksi huomiota syömisiin/juomisiin. Lapsen, kuten meidän muidenkin, pitää saada riittävästi erilaisia kuituja. Täysjyvätuotteet käyttöön (tuotteissa kuitua vähintään 6g/100g), marjoja/hedelmiä/vihanneksia mielellään viisi lapsen omaa kourallista per päivä. Lautasmalli! Ja vesi! Joka aterialla lasillinen vettä – lasin koko riippuu sitten lapsen iästä. Eskari-ikäisestä alkaen 2 dl:n lasi, pienemmillä hieman pienempi. Toivottavasti tämä huomioitaisiin myös päiväkodeissa, koska siellähän lapsi suurimman osan päivästään viettää! Maitotuotteita riittää 4-5 dl/päivä. Joka aterian jälkeen rauhallinen kakkayritys oikeassa asennossa olipa hätä tai ei. Näistä kaikista löytyy ohjeet näiltäkin sivustoilta.

Kun laksatiivi otetaan käyttöön, se täytyy ottaa siis annoksella 1-1.5 g /kg (joskus jopa 2 g/kg), mikäli puhumme makrogolista- Lactuloosissa annos on 1-2 ml/kg x 2 (enintään 50 ml/vrk), mutta lactuloosia en itse suosittele. Riittävä annos siitä aiheuttaa usein hankalia ilmavaivoja, mutta toki sitä voi halutessaan kokeilla ja käyttää, jos sen hyväksi havaitsee. Jos tuhriminen on todella hankalaa, voi avuksi miettiä Klyx-peräruiskeita 3-5 päivänä esim. päivällisen jälkeen annettuna, mutta samalla menee siis makrogol aloitusannoksella. Makrogol hoitaa suolta kokonaisuudessaan ja peräruiske enemmän loppuosaa. Peräruiskeen lapset kokevat epämiellyttävänä, joten itse suosin hoitaa mieluummin reilulla annoksella makrogolia 4-5 päivää ja sen jälkeen jatko tuolla edellä mainitulla annoksella.

Mikä harmittaa eniten hoitopuolen edustajana? Itseäni ainakin se, kun pyydän vanhempia ottamaan yhteyttä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, mikäli vähänkin kysyttävää. Yhteyttä otetaan hyvin harvoin, vaikka tilanne sitä vaatisikin tai otetaan sitten vuoden päästä eli varsin myöhään, kun tilanne ei ole suunnitellusti edennyt. Miksi???Mukava olisi toki kuulla myös onnistumisistakin, koska tuolloin saa itselleen varmuutta, että näin kannattaa tehdä toistekin. Ja mistä hoitopuoli parhaiten oppii hoitamaan ummetusta? Siitä, kun vanhemmat reilusti ilmoittavat kuulumisiaan ja antavat palautetta heitä hoitaneelle henkilölle esim. sähköpostilla/soittamalla, miten kukin on sopinut. Silloin voi nopeasti tehdä muutoksia hoidon suhteen. Kovin tärkeää on myös, että vastaatte saamaanne vastaukseen vaikkapa vain ok, jotta tiedetään, että posti on perille mennyt!

Ja tärkeintä! Lapsen on itse ymmärrettävä, miten ruoka elimistössä kulkee. Millaista ”polttoainetta” kakka-autoille kannattaa antaa, jotta ne mutkistakin paremmin eteenpäin pääsevät. Miten saa kiireiset motskarit (tuhriminen) noudattamaan liikennesääntöjä? Mikäli lapsielle annetaan vain ohjeita, että näin ja näin sinun pitää toimia, pyyntöjä on vaikea noudattaa, kun ei ymmärrä perimmäistä syytä. Tämä on sitä, mitä vastaanotolla läpi käydään ja annetaan samalla lapselle pikkutehtäviä kotiin hoidettavaksi. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla – pala palalta palapelikin kootaan. Usein vanhemmista tuntuu ja heistä on aistittavissa, että eihän täällä mitään uutta tullut. Tuo kaikkihan me jo tiedettiinkin. Näinhän usein voi ollakin, mutta yksi vastaanoton tarkoitushan on, että lapsi itse ymmärtää. Ja tiedätte varmaan itsekin, että kun vieras sanoo samat asiat, mistä itsekin olette lapsen kanssa jutelleet lukemattomia kertoja, vieraan sana painaa enemmän. Laksatiiviannos on useimmiten vastaanotolle tultaessa kuitenkin aivan liian pieni, jos sitä on edes aloitettu. Se ja laksatiivin käytön merkitys on vanhemmille kuitenkin useimmiten uutta asiaa.

Kiva, että jaksoitte lukea tähän asti! Muistattehan vielä, että makrogol sekoitetaan aina nesteeseen ja niin ”ohueen”, että sen voi halutessaan pillillä imeä. Ja mikäli lapsi ei halua käydä päiväkodissa/koulussa kakalla, niin antakaa pieni määrä aamulla ja päivällisen aikoihin suurempi. Tai koko annos päivällisen yhteydessä – toki määrästä riippuen. Tsemppiä teille!

Kesäisiä päiviä ja nyt mustikkametsään

24.7.22

Lapsen ummetuksen hoito-ohje – makrogolin annostus ja käytännöt

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 08:48:23 GMT

Ajatellaanpa vaikkapa eskari-ikäistä lasta, jolla on todettu ummetus. Oletamme, että veden juomisen tärkeydestä on lapselle ja vanhemmille puhuttu ja ohjattu lasta juomaan joka aterialla lasillinen vettä. Maitotuotteita ei mene yli puolta litraa per päivä ja perhe käyttää täysjyvätuotteita, myös hedelmiä ja vihanneksia, vaikkakin lapsi on niiden suhteen hieman nirso. Pöntöllä istumisasentokin on ohjattu terveydenhoitajan toimesta ja jalkojen alla lähes poikkeuksetta on pikkujakkara. Uskomme, että nämä asiat toteutuvat sovitusti kotona. Ummetus jatkuu – kakka tulee kyllä suht’ pehmeänä lähes päivittäin, määrät ovat kuitenkin suuria, tuhrimista muutama kerta viikossa ja kakka on vaikea pyyhkiä. On päädytty aloittamaan Pegorion – ohjattu, että käyttävät 6g-12g hieman tilanteen mukaan. Minkä tilanteen? Tuhriminen kuitenkin jatkuu ja tilannetta seurataan. Milloin hoitosuunnitelmaa pitäisi muuttaa? Pitäisikö mukaan ottaa toinenkin laksatiivi?

Pitääkö hoito aloittaa varovasti – annosta vähitellen nostaen?

Lähes poikkeuksetta ummetuksen hoidon aloituksen suhteen ollaan liian varovaisia. Makrogoli ei ole ”lääkelääke”, jonka käyttöä tulisi pelätä/varoa, suoli ei siihen totu. Lähdetään liikkelle annoksesta 1g-1,5g -2g/kg, jota en itse pidä ”tyhjennysannostuksena”, vaan määränä, millä aloitetaan ja millä mennään niin pitkään, että kakka on tullut pehmeänä, helposti pyyhittävänä päivittäin eikä tuhrimista ole ollut vähintään puolesta vuodesta vuoteen. Useimmille riittää tuo 1g/kg/pv.

Voinko muuttaa annosta kakan päivittäisen koostumuksen mukaan?

Annosta ei vaihdella päivittäin eikä kakan koostumuksen mukaan. Seuranta-aika riippuu siitä, kuinka hankala alkutilanne on ollut ja kuinka kauan pulmaa on kestänyt ennen hoidon alkua eli aika voi olla pidempikin/lyhyempikin. Vähennykset voidaan aloittaa, kun tilanne on edellä kuvatun kaltainen. Annosta vähennetään 3-6g kerrallaan riippuen käytetystä määrästä ja vähennetyllä annoksella seurataan vähintään 2-3 kuukautta. Mikäli tilanne ei ole hankaloitunut, voidaan tehdä uusi vähennys, muussa tapauksessa palataan edeltäneeseen annokseen. Nyrkkisääntö on, että ummetuksen hoito kestää 2 x niin kauan kuin ummetuskin on kestänyt edellyttäen, että hoito on aloitettu riittävän tehokkaasti. Toki laksatiiviannos on loppuaikana hyvinkin pieni, mutta se menee kuitenkin päivittäin. Aina on poikkeuksia eli pienempikin aloitusmäärä (harvemmin kuitenkaan) ja lyhyempi seuranta riittää varsinkin silloin, kun hoito aloitetaan hyvin pian pulmien ilmettyä.

Älä hätiköi

Jatkon suhteen ensimmäinen ongelma tulee hoidon alussa, jolloin kakka voi olla hyvinkin löysää, joskus lähes ripulia. Tällöin ensimmäinen ajatus on, että laksatiiviannos on liian suuri ja pikapikaa vähennetään annosta. Näin ei siis pidä tehdä vaan seurata tilannetta kaikessa rauhassa kolme neljä viikkoa, minä aikana ohivuoto yleensä loppuu ja kakan koostumus vähitellen kiinteytyy. Mikäli tuolloin edelleen on tuhrimista, täytyy hyvin vahvasti miettiä annoksen nostoa eikä suinkaan laskua. Sääntö numero 1 > älä hätiköi!

Tarvitaanko toista lääkettä – Laxoberon ehkä?

Itse olen sitä mieltä, että mieluummin reilu annos yhtä lääkettä, jolloin hoidon seuraaminen/suunnittelu on selkeästi helpompaa. Tällöin tiedämme, mitä ja miten vähennämme/nostamme lääkettä.

Antaisinko Microlaxin?

Jos meillä on riittävä annos makrogolia käytössä, tarvitsemme hyvin harvoin, tuskin koskaan Microlaxia. Lapsi kokee sen antamisen epämiellyttävänä, se tekee kipeää ja apu on melko huono. Jos kakkaaminen muutoinkin on tehnyt kipeää, Microlax voimistaa kakkaamiseen liittyvää pelkoa. Mikäli peräruisketta tarvitaan, kuten silloin, kun alkutilanne on todella haastava ja tuhrimista runsaasti, parempi vaihtoehto olisi Klyx 120 ml 3-5 peräkkäisenä päivänä jonkin pääruuan jälkeen. Tällöin kuitenkin samaan aikaan menee makrogoli tuolla aiemmin mainitulla annoksella.

”Tyhjennyksen”, mikäli sitä tarvitaan, voi tehdä myös makrogolin avulla ja silloin päivittäinen annosmäärä on huomattavasti suurempi kuin edellä esitetty ja annetaan noin neljän, viiden päivän ajan. Siitä tarkemman ohjeen voi kysyä aina omalta lääkäriltä tai terveydenhoitajalta.

Pitääkö tutkia?

Harvemmin. Mikäli lapsi kasvaa kauniisti omalla käyrällään, ei ole aihetta esim. kilpirauhastutkimuksiin. Mutta toki, ellei näistä hoidoista ole apua ja varsinkin, mikäli lapsella on epämääräisiä vatsakipuja, on hyvä käydä uudelleen lääkärin juttusilla. Ummetus sinällään voi aiheuttaa vatsakipuja, mutta ne poistuvat yleensä, kun lapsi saa kakattua. Aina, kun vanhempana olet huolissasi lapsesi tilanteesta, ota yhteyttä lääkäriin. Allergioita mietitään usein syyksi, mutta harvemmin ne tällaisia oireita aiheuttavat, vaikka tiedänkin, että moni teistä vanhemmista on täysin eri mieltä. Joka tapauksessa ummetus näissäkin tapauksissa pitää hoitaa eikä jäädä odottelemaan.

Tärkeä huomioda

On tärkeää ohjata lapsi joka päivä n. 20-30 minuuttia aterioiden jälkeen yrittämään rauhassa kakkaamista ilman kännykkää tms., vaikka kakkahätä ei tuntuisikaan. Mikäli vessassa on mukana paljon virikkeitä, itse pääasia pääsee unohtumaan. Huomioikaa oikea, rento asento ja ottakaa pikkujakkara käyttöön jalkojen alle halusipa lapsi sitä tai ei. Kymmenen minuuttia on ehdoton maksimi kakkayritykselle, viisi minuuttia varsin hyvä aika. Markkinoikaa pikkujakkaraa niin, että se olisi ehdottoman tärkeä myös jokaiselle aikuiselle ja käyttäkää sitä tällöin myös itse.

Osaako lapsi ponnistaa?

Joskus lapselle on haasteellista ponnistaa oikein, varsinkin kun hänen pitäisi tehdä kakka vaipan sijasta pottaan. Tällöin hänelle ponnistamisen helpottamiseksi voi ottaa esim. saippuakuplat, höyhenen tai muun puhaltelujutun avuksi, koska silloin tulee käyttäneeksi juuri niitä lihaksia, mitä kakkaamisessakin tarvitaan. Näin ehkä hieman tylsästä jutusta voi saada mukavamman hetken ja hän malttaa istua yrittämässä hieman kauemmin.

Huomioi nämä lääkkeen annnostelussa

Päivittäisen makrogol-annoksen ollessa kohtuullisen iso, vaikkapa 30g tai enemmän, sen voi ja kannattaakin jakaa siten, mikä lapsen/perheen elämään parhaiten sopii. Mieluummin kuitenkin niin, että se menisi kahdessa erässä. Jos lapsella on haastetta käydä päiväkodissa/koulussa kakalla niin antakaa pienempi määrä aamulla ja loput päivällisen yhteydessä – ei iltapalalla. Koko määrän voi myös sekoittaa aamulla pulloon ja lapsi juo sen päivän aikana. Muistattehan, että makrogol sekoitetaan niin ohueen nesteeseen, että sen pystyy halutessaan pillillä imemään. Ulkomaisissa ohjeissa ohjeistetaan sekoittamaan se aina ensin ainakin pieneen määrään vettä ja sitten päälle voi lisätä maidon tms.

Ummetuksen hoidon pitkittyminen johtuu lähes poikkeuksetta liian pienestä laksatiiviannoksesta. Toki siitäkin, ettei annettuja ohjeita ole kotona jaksettu noudattaa. Veden osuutta ei voi liikaa korostaa eikä sitä, että olipa lapsi mitä mieltä tahansa, hänet ohjataan ruokailujen jälkeen rauhalliselle kakkayritykselle. Myös jokin tulehdustauti/juhlapyhät voivat tuoda takapakkia ummetuksen hoitoon.

Tärkeä muistaa/huomioida

1. Mikäli hoito ei toivotusti etene, tarkista, että laksatiiviannos on riittävä
vettä menee riittävästi, kuitupitoiset ateriat säännöllisesti
maitotuotteita ei mene yli 4-5dl:a
kakalle ohjaukset onnistuvat ruokailujen jälkeen pikkujakkaran kanssa
(potalla asento on yleensä aina hyvä)
Huomioikaa myös, että ennen juhlapyhiä (joulu, pääsiäinen)
kannattaa hyvin herkästi nostaa Pegorion tms. annosta,
samoin tulehdustautien aikana, jolloin nesteen tarve aina kasvaa
eikä välttämättä täyty > ummetus hankaloituu

Pegorion tms annetaan joka päivä. Se ei ole päänsärkylääke, joka otetaan vain tarvittaessa eikä myöskään ”parin viikon antibioottikuuri”. Älkääkä missään tapauksessa lopettako lääkettä, kun tilanne on hyvä. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan todella paljon. Älkää myöskään miettikö lapsen ikää Pegorion-annoksissa vaan tarvetta. Ei kannata myöskään verrata ystävän samanikäisen lapsen Pegorionmäärää omaan lapseensa. On kolme/nelivuotiaitakin, jotka tarvitsevat vaikkapa 30g päivässä päästäkseen kakkapelosta ja sen myötä kehittyneestä ummetuksesta.

2. Älä hätiköi lääkkeen vähentämisen kanssa

3. Ole herkästi yhteydessä hoitavaan tahoon, anna rakentavaaa palautetta tarvittaessa, mutta kerro
myös onnistumisista

4. Muista kehua/palkita lasta onnistumisista, älä moiti epäonnistumisista. Positiivisuus luo uusia onnistumisia!

5. Älä hermostu lapselle, vaikka hän ei kerro/”tunnusta” vahingon sattuneen. Hän huomaa sen kyllä, mutta useimmat lapset häpeävät sitä, kokevat sen nolona ja epäonnistumisena. Jutelkaa rauhassa siitä, miksi olisi tärkeää kertoa mahdollisimman pian, mikäli kakkaa on housuihin tullut.

Katsokaa yhdessä Yle Areena Ummetus. Myös www.eric.org.uk/videos esim. The Poo In You on erinomaisen hyvä. Sivuilta löytyy hyviä kirjaehdotuksia, joita voitte yhdessä lueskella.

Kirjoitan useimmiten Pegorionista, mutta makrogol-valmisteita on runsaasti muitakin. Kannattaa tutkailla niitä ja niiden edullisuutta apteekissa.

Ilon ja onnistumisen päiviä

Lapsen kakan pidättely ja vaippaan kakkaaminen – mistä apu?

Riitta Koppeli — Wed, 08 Apr 2026 08:43:30 GMT

Pidättely voi alkaa lapsella missä iässä tahansa, yleisimmin 2 – 4-vuotiailla, mutta voi alkaa myös kouluiässä, joskus jopa vauvana. Pidättely ei ole huomion hakuisuutta eikä myöskään tottelemattomuutta. Lapset pidättelevät, koska kakkaaminen on sattunut ja sen kipujäljen poistuminen kestää pitkään huolimatta siitä, vaikka hoito olisi aloitettu ja kakka näyttäisi aikuisen silmin pehmeältä. Tällöin aikuinen helposti ajattelee, ettei noin pehmeän kakan kakkaaminen voi sattua. Mutta kipujäljen poistuminen kestää joskus hyvinkin pitkään.

Syitä pidättelyyn

Kakan pidättely on voinut saada alkunsa melkein mistä tahansa, minkä lapsi on kokenut pelottavaksi, kipeää tekeväksi tai jollain tapaa ahdistavaksi. Sen on voinut aiheuttaa vaikkapa pelästyminen kakalla ollessa, jonka on voinut aiheuttaa kova ääni, oman vessarauhan häiriintyminen, aikuisen kommentti kakan hajusta, jopa aikuisen ilme tms. Asia, joka meistä ei millään tavalla ole merkittävä, mutta lapselle tärkeä. Pidättelyyn voi altistaa myös liian varhainen vessaharjoittelu, päiväkodin/koulun aloittaminen.

Kakan pidättely – mitä ongelmia siitä voi aiheutua

Mitä kauemmin kakkaa pidätellään, sitä enemmän siitä imeytyy vettä elimistöön ja sitä suuremmaksi, kovemmaksi ja kuivemmaksi kakka muuttuu ja sitä tuskallisempaa kakkaaminen on. Jos olette katsoneet www.eric.org.uk/videos videon The Poo In You ymmärrätte, mitä suolen loppuosassa tapahtuu, kun ”kakka-autot” tekevätkin siitä ”tunnelista” parkkihallin ( kerron aina lapselle, kun katsomme kakkaradan kuvaa, että tunneliinhan ei saa pysäköidä ) saaden tällä tavalla suolen laajenemaan sitä enemmän, mitä kauemmin tilanne kestää. Joillakin lapsilla tästä on seurauksena ns. tuhrimista eli ”kiireiset motskarit kaahavat kakka-autojen ohi unohtaen jarrutuksen”. ”Tuhrukakka” on yleensä pehmeää, vetistä ikäänkuin ripulia. Kakka voi olla myös kuivahkoa, ryynimäistäkin. Tuhrimismäärät ovat yleensä pienehköjä, haju todella vahva ja kakkajälki on vaikeasti pestävissä pöksyistä pois.

Kakka-asennon merkitys

Jokainen vanhempi haluaa, että vaipasta päästäisiin melko nopeastikin eroon ja pissaamiset sujuvatkin yleensä melko ongelmattomasti pottaan. Mutta entäs, kun pitäisi oppia ponnistamaan kakkaa aivan eri asennossa kuin aiemmin. Mikäli lapsi vielä istutetaan pöntölle, on jo uusi pelkotekijä mukana. Miettikääpä itseänne istumaan pöntölle, joka on teille huomattavan suuri ja istutte jalat todella korkealla lattiasta. Tuntuuko asento rennolta? Miten ponnistaminen tässä asennossa onnistuu? Silloin, kun kädet ovat pöntön reunoilla, lantionpohjalihakset jännittyvät, pidikelihas hieman ”kiristyy” eikä kakkarata pääse tyhjenemään kuin osittain. Kun mietimme vaippaan kakkaamista, niin siinähän asento voi olla mitä kummallisin. Lapsi voi olla konttausasennossa, istumassa, seisomassa, pitää jalkoja ristissä jne eli kakkarata ei pääse tyhjenemään kunnolla ja kakkaruuhkaa syntyy ja kakkaaminen on aina haasteellisempaa.

Milloin pulmat alkavat

Pulmathan alkavat yleensä vähitellen. Lapsi kakkaa aluksi vaippaan sopivaksi katsomassaan paikassa, joka on yleensä oma huone, oven/sohvan takana, keittiön pöydän alla jne. Pääasia, että paikassa saa olla rauhassa. Kakka voi tulla näin päivittäin useitakin kertoja pieniä määriä. Potalle meno ei onnistu ja pöntölle ei toivottavasti yritetäkään. Lapsi voi olla kakkaamatta useita päiviä ellei hän saa vaippaa. Kuka antaa periksi? Voin sanoa, ettei lapsi ainakaan, koska kakkaaminen on alkanut sattua ja kakkaaminen tuntuu pelottavalta.

Mistä apu

Miten päästä tästä pulmasta? Ensinnäkin on hyvä opettaa lapsi siihen, että vessa on kakkapaikka. Aivan sama, vaikka kakka tulisikin vaippaan. Ei pyritä nopeisiin ratkaisuihin vaan edetään lapsen tahtiin. Tärkeää on toki huolehtia runsaskuituisesta ruokavaliosta ja opettaa lapsi jo hyvin varhain veden makuun. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän siirtyy kiinteisiin ruokiin. Jokaisen ruokailun yhteydessä on hyvä juoda vettä ja janojuomana on vesi.

Pottaharjoitusten aloittaminen

Kun kakkamiset onnistuvat vessassa vaippaan, seuraavaksi voisi aloittaa pottaharjoitukset. Kuivaharjoittelua voi tehdä aluksi niin, että vaippa on löyhästi päällä potalla istuessa. Kun se alkaa sujua, voi vaippaan tehdä reiän ja kokeilla kakkaamista näin. Mikäli vaippa ei ole käytössä (kakka tulee pöksyihin), harjoitukset tehdään ilman vaippaa. Jos pissaaminen potalla onnistuu ongelmitta, voidaan potalla istua ruokailun jälkeen hieman kauemmin ja kokeilla esim. saippuakuplien puhaltelua, langassa olevan höyhenen puhaltelua tms, koska tuolloin tulee ”vahingossa” käyttäneeksi juuri kakkaamiseen tarvittavia lihaksia. Jotkut lapset innostuvat, mikäli heitä pyydetään yrittämään ”jättipaukkua =pierua”, koska silloin voi puolivahingossa tulla pikkumäärä kakkaakin. Ja siitäpä sitten onnistumiset vähitellen alkavatkin.

Laksatiivista apu vaippaan kakkaajille?

Laksatiivi on syytä ottaa mahdollisimman nopeasti hoitoon mukaan, vaikka emme välttämättä puhukaan ”perusummetuksesta”. Oikealla, riittävän suurella annostuksella pyrimme siihen, että lapsen on mahdotonta pidätellä. Huomatessaan vähitellen, että kakka tuleekin helposti, kivuttomasti, hän alkaa luottaa itseensä ja kakkaaminen alkaa sujua toivotusti ilman pelkoa. Laksatiivin käyttöä pelätään turhaan ja herkästi siitä pyritään pääsemään mahdollisimman pian pois tai annetaan liian pientä annosta, joka ei tilanteessa auta. Laksatiivin säännöllinen, päivittäinen käyttö ilman taukoa on nopein tapa päästä pidättelystä eroon ja saada kakkaamiset onnistumaan pottaan. Sanoisin, että laksatiivia olisi hyvä käyttää kohtuu suurella annoksella ainakin puolisen vuotta (riippuu toki aina siitä, kuinka kauan ongelma on ennen hoidon aloittamista kestänyt ) ja mikäli kakka on tullut tämän ajan helposti pyyhittävänä päivittäin, voi annosta alkaa vähentämään. Vähennys maksimissaan 3-6g kerrallaan ( mikäli käytössä makrogol ) ja seurantaa vähennetyllä annoksella kolmisen kuukautta. Mikäli ei takapakkia ole tullut, seuraava vähennys. Mikäli takapakkia ilmenee, paluu edeltävään annokseen. Älä siis kiirehdi lääkkeen vähennyksen/lopettamisen kanssa, koska silloin on hyvin todennäköistä, että pulmat alkavat uudestaan. Siihen voi mennä kuukausi tai neljä, mutta hvyin todennäköistä, että pulmaa tulee.

Hyvä animaatio ummetukseen liittyen löytyy myös Yle Areenasta nimellä Ummetus